Suomessa asuu maailman onnellisin kansa, mutta ollaanko oikeasti onnellisia vai ainoastaan hyvinvointivaltion kansalaisia?

Vasta viime vuosisadan lopulla tutkimukset ovat tuoneet esille tunneälyn. Tulosten mukaan (Daniel Goleman v. 1995) nerokkuus ja korkea ÄO ovat hyödyttömiä, mikäli ei ymmärrä empatiaa eli ei tunnista omia eikä toisen tunteita.

Silloin myös puuttuvat mahdollisuudet yhteyksien luomiseen, pelkojen käsittelemiseen ja itsevarmuuden kehittymiseen.

Itse törmäsin tunneälyyn Pertsa ja Kilu -päivillä Raumalla 2005, kun lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen puhui tunteitten merkityksestä. Ymmärsin heti, että hyvää oloa ei synny, jos tunteet ja sosiaaliset taidot eivät ole kohdallaan.

Opettajana vielä silloin kun olin, käsitys oppimisesta ja koulun tarkoituksesta saivat ihan uuden suunnan.

”Hyvät muistot, hyvä elämä!” Ne asiat, jotka pulpahtavat  muistojen sopukoista, liittyvät yleensä tuntemuksiin. On ilon, surun, pelon ja vihankin hetkiä, jotka eivät häivy yrittämälläkään, kun taas tekemiset ja hankinnat harvemmin jättävät muuta kuin muistijälkiä.

Monista lapsuuteni pysyvistä elämyksistä yksi liittyy teatteriin. Tätini vei minut Kotkan kaupunginteatteriin katsomaan Peter Panin seikkailuja. Selvästi muistan kapteeni Koukun seisomassa lankulla silmät liinalla peitettyinä. Alapuolella lojui krokotiili suu ammollaan. Jännäsin aivan hurjasti, mitä kapteeni Koukulle käy.

Sitten en enää muuta muistakaan, mutta kokemus sytytti teatteri-innostuksen, joka on kantanut näihin päiviin asti. Tosin into on monestakin syystä hiipunut, mutta ei kokonaan kadonnut.

Väkivaltaviihde tai ongelmissa piehtarointi tai kohellukset eivät kosketa minua, mutta tv:n Suomi Loven tarinat kyllä pistävät tunteet pintaan ja kyyneleet silmiin. Sitä olen miettinyt, että ainakin väkivalta- ja irvailuviihde latistavat empatian tuntemista ja lisäävät harhaa menestymisestä.

Aikuiselämää parhaimmillaan oli hetki, jolloin kätilö laittoi viereeni käärön todisteena poikani syntymästä. Miten onnellinen hetki se olikaan!

Ulkonäköön ja ulkoisiin asioihin nähdään  kovastikin vaivaa. Tekniikka tuo koko ajan uutta, ja media hoitaa mainoksen huomaamisen, kiinnostuksen heräämisen, tarpeen hankkimiseen ja lopulta osto- ja toimintapäätöksen. Houkutuksia riittää.

Astiat pitää pestä tietyllä aineella, muuten ei tule puhdasta. Hampaat pitää harjata juuri tietyllä harjalla ja tahnalla, jotta hymy pysyy loistavan valkeana. Hiukset pitää värjätä, ripset pidentää ja rypyt tasoittaa. Ihokin vaati ruusuja ja värikoukeroita.

Lisäksi ihmisohjelmointiin kuuluu, mitä tänään syötäisiin, ja suosituksia elämän jokaisen tilanteeseen.

Itsensä koristelun ja parantelun lisäksi elämä luo paineita. Uusi auto ilmestyy tekniikoineen kotipihalle, vaikka edellinen oli ihan käyttökelpoinen. Vanhanaikainen toimiva laite hylätään, ja kotiin hankitaan viimeistä vuosimallia oleva tai melkein.

Elämisen parantamiseen pitää koko ajan nähdä vaivaa, hankkia rahaa ja stressiäkin, kaiken päämääränä onnellinen olo, mutta kuitenkaan ei ole, vaan edessä on yhä uusia houkutuksia.

Kiihtyvän tahdin voi pysäyttää. Daniel Golemanin mukaan onnellisuuden voi  saavuttaa kuka vain, joka haluaa. Siis empatiahaaste uudelle kymmenelle ja ”Harjoitus tekee mestarin.”