Korona-pandemia on yllättänyt kaikki. Alkuvuosi on osoittanut, että ”viruksen mentäviä aukkoja” on runsaasti. Kiina salasi viruksen olemassaolon aivan liian kauan muulta maailmalta. Näin tartunnan saaneita pääsi Kiinasta kuin koira veräjästä muun muassa Italiaan. Sieltä virus levisi jalkapallofanien mukana Espanjaan ilman minkäänlaisia varotoimenpiteitä.
Epidemian laajuuteen herättiin vasta maaliskuussa. Jos tieto olisi kulkenut maiden välillä, viruksen rantautumiseen olisi voitu valmistautua jo paria kuukautta aiemmin.
Suomessa korona alkoi levitä maaliskuussa sellaisella voimalla, että hallitus julisti maahan poikkeustilan. Suuri osa tartunnoista jäljitettiin Italiaan. Muutamista laskettelukeskuksista oli kehittynyt todellisia viruslinkoja ja taudin leviäminen Suomessa kiihtyi hiihtolomalaisten palatessa kotiin.
Kaikille piti olla selvää, että lomalaiset olivat potentiaalisia viruksen kantajia. Helsinki/Vantaan lentoasemalla suojaustoimiin ryhdyttiin kuitenkin vasta runsas viikko poikkeustilan julistamisen jälkeen. Vielä pari viikkoa tämänkin jälkeen Lappeenrannan lentokentällä ja Helsingin laivasatamissa matkustajat saattoivat liikkua ilman minkäänlaisia ohjeistuksia. Mikään taho ei halunnut ottaa vastuuta lentoasemien ja satamien koronajärjestelyistä. Kriisiorganisaatiossa oli isoja puutteita.
Epidemian laajentumisen seurauksena erilaisten suojavälineiden, kuten maskien ja suojavaatteiden, kulutus räjähti moninkertaiseksi. Varastot alkoivat ehtyä niin kunnissa, hoitolaitoksissa kuin Huoltovarmuuskeskuksessakin.
Lisää välineitä tarvittiin. Hankinta annettiin Huoltovarmuuskeskuksen tehtäväksi. Valitettavasti ensimmäiset kaupat epäonnistuivat, kun maskit osoittautuivat kelvottomiksi. Edelleenkään ei ole selvää kuvaa siitä, mikä suojavälinetilanne on. Ilmeisesti tämän takia hallituksen ja ministeriöiden antamat ohjeet niiden käytöstäkin ovat olleet heiluvia. Monista muista maista poiketen esimerkiksi kansalaisille ei maskien käyttöä ole suositeltu.
Yhdestä asiasta hallitus ja oppositio ovat olleet alusta pitäen yhtä mieltä. Kaikki ovat korostaneet, että valtion tulee auttaa koronakriisin takia taloudelliseen ahdinkoon joutuneita yrityksiä ja yrittäjiä. Kun hallitus vielä teki päätöksen ravintoloiden ja kahviloiden sulkemisesta, näille kohdistettu suora tuki katsottiin erityisen kiireelliseksi. Puolitoista kuukautta on jo kulunut hallituksen päätöksestä, mutta vieläkään ei ole löydetty ratkaisua, millä tämä suora tuki ravintola-alan yrityksille ja yrittäjille hoidetaan.
Suomi on selviytynyt koronasta moniin muihin maihin verrattuna hyvin. Oikeita ratkaisuja on siis tehty. Suuri kiitos kuuluu myös osaavalle terveydenhoito- ja hoivahenkilöstölle. Kansalaisetkin ovat noudattaneet varsin kuuliaisesti poikkeustilanteessa annettuja käyttäytymisohjeita.
Sitä ei voi kuitenkaan kieltää, että kriisin hallinnassa on esiintynyt isoja ongelmia. Ne liittyvät ennen muuta johtajuuteen, tiedonkulkuun ja eri organisaatioiden välisiin yhteistyö- ja vastuusuhteisiin. Siksi toivon kovasti, että tämän rajun ”kriisiharjoituksen” päätyttyä hallitus selvittää yksityiskohtia myöten, mitä on tullut tehtyä ja miten jatkossa asiat tulisi hoitaa.
Yhdestä asiasta olen kyllä erityisen huolestunut. Kriisi on osoittanut, että virkakunnan ja päättäjien välillä näyttää olevan varsinainen panssarilasi. Vastuuta nimittäin on kyllä vaadittu hallituksen alaiselta virkamieskunnalta. Erottamisiakin on jo ehditty nähdä. Missään vaiheessa kukaan ministereistä ei kuitenkaan ole katsonut kantavansa hallinnon epäonnistumisista poliittista vastuuta. Sen selvittäminen on yhtä tärkeää kuin kiitoksen antaminen oikeista ratkaisuista.
