Haminalainen Inkeri Pousi esittelee ylpeydellä nallekarhujen perhettään, johon kuuluu pitkälle toistasataa nallea! Osan hän on ostanut, mutta suurin osa on tullut lahjaksi.

– Ensimmäisen nallen sain 15-vuotiaana rippilahjaksi kummitädiltäni. Sain valita nallen ja korvarenkaitten välillä, nauraa Inkeri arvellen, että tokkopa kukaan tämän päivän nuorista tekisi moista valintaa.

Inkerin nalleperhettä on systemaattisemmin koottu nyt noin 16 vuotta.

– Silloin ostin puolisolleni lahjaksi nallen, joka oli puettu suomiverkkareihin. Nallen nimi on Nöpö ja kaikilla muillakin on nimensä.

Vähitellen Inkerin ystävät saivat kuulla hänen harrastuksestaan ja nallekarhuja tuli lahjoituksina joka taholta.

– Kaikilla näillä on oma tarinansa. Kallein taitaa olla Bukowskin keräilynalle, jonka ostin Saksasta.

Normaalisti nallet saavat olla omissa oloissaan omakotitalon yläkerran huoneessa. Osalle on kuitenkin paikkansa myös makuuhuoneen hyllyllä.

– Kuvausta varten kokosimme kaikki nyt samaan huoneeseen. Sivuun jäi kuitenkin suurin nalle, joka on silmävaivaisena vähän toipilas.

Inkeri sanoo kokeneensa monta hauskaa hetkeä nallekarhujen parissa etenkin silloin, kun perheeseen tulee lahjoituksena uusi jäsen.

– Hienoimpia elämyksiä koimme vierailulla Katajanokalla sijaitsevaan Nallemuseoon ja Nallesairaalaan. Se paikka teki vaikutuksen!