Meltissä Kirkkojärven luonnonsuojelualueen reunamilla on kamppailtu neljä kesää mittavan lupiiniongelman kanssa. Viidennen kesän kynnyksellä edellisten vuosien tulokset alkavat jo näkyä, mutta lupiinia on yhä runsaasti.
Paahdealueeksi luokiteltavat rinteet ja osin myös tasainen alue on olosuhteiltaan otollinen tietyille uhanalaisille hyönteislajeille. Monivuotinen lupiini valtaa tehokkaana ja sitkeänä tilaa muilta kasveilta ja näin yksipuolistaa lajikirjoa huomattavasti.
Faunatica Oy:n vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan alueella on tavattu esimerkiksi erittäin uhanalaisiksi luokiteltuja perhosia, kuten sauramomykerökoita ja vallitöyhtökoi, ja useita vaarantuneita ja silmälläpidettäviä lajeja. Nämä lajit tarvitsevat menestyäkseen muun muassa keltasauramoa ja ketomarunaa, joita on kylvetty alueelle.
Uhanalaisten lajien löydyttyä kenttä liitettiin osaksi Kirkkojärven luonnonsuojelualuetta 2000-luvun alussa. Alue toimi 1950-luvulta vuoteen 1977 saakka yhdyskuntajätteen kaatopaikkana ja sen jälkeen Haminan kaupungin teknisen toimen varasto- ja varikkoalueena.
Suomen Luonnonsuojeluliitto Kaakkois-Kymi ry:n vapaaehtoiset alkoivat kitkeä talkootöin lupiinia vuonna 2016. Satoja tunteja alueella ahertanut Seppo Karjalainen kertoo, että varmin tapa hävittää lupiini on yksinkertaisesti kaivaa se ylös maasta juurineen. Pelkkä niittäminen ei yleensä poista sitä, mutta antaa lisäaikaa sen hävittämiselle, sillä silloin siemenet eivät ehdi kehittyä.
Lupiini tuotiin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta koriste- ja rehukasviksi Eurooppaan. Kasvilla ei ole luontaisia vihollisia Suomessa ja se on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.
– Lupiini on kaunis kukka, mutta valitettavasti haitaksi alkuperäisluonnolle. Paras tapa ihastella lupiinia on poimia niitä sisälle maljakkoon, jotta ne eivät ehdi tehdä siemeniä ulkona, Suomen Luonnonsuojeluliitto Kaakkois-Kymi ry:n puheenjohtaja Anne Nisula hymyilee.
