Haminan kaupunki jätti anomatta opetus- ja kulttuuriministeriön määrärahoja, jotka oli tarkoitettu varhaiskasvatuksen sekä perus- ja esiopetuksen järjestämiseen koronapandemian ajan poikkeusoloissa.

Hamina olisi ollut oikeutettu yli 200 000 avustuksiin. Kotkalle ministeriö irroitti yli miljoona euroa, Virolahtikin sai lähes 50 000 euroa.

Kaikille kunnille tarkoitettu avustus ei tipahtanut kuin manulle illallinen. Avustusta piti hakea ja hakuprosesseihin kuluu aina erinäinen määrä työtunteja. Avustuksia ei haeta sähköposteilla eikä tekstareilla vaan hakemusten laatiminen on useamman henkilön vaatiman tiimin tuntien yhteistyön tulos.

Koronan ajan etätyötilanteessa resursseja ei Haminassa ilmeisesti riittänyt kaikkialle ja taustalla oli epäilemättä myös virhearvioita siitä, mihin puutteellisilla resursseilla panostetaan ja mihin ei. Opetus- ja kasvatuspuolen hallinnossa oli samaan aikana työn alla useita hakuprosesseja.

Opetus- ja kulttuuriministeriön määrärahojen hausta luopuminen oli ainakin jonkintasoinen arviointivirhe, mutta samalla se peilaa hallinnon vajaita resursseja. Kun aikaa ei ole kaikkeen, joskus on tehtävä valintoja. Valinnat voivat olla oikeita tai vääriä.

Päävastuullinen valtion korona-avustusten lipumisesta ohi Haminan oli kasvatus- ja koulutuspalveluista vastaavalla muutosjohtajalla. Tapahtunutta ei voi enää muuksi muuttaa, mutta oppia voi.

Haminakin on virkamiehineen joukkue, joka pyrkii parhaaseen tulokseen. Muutosjohtaja oli tässä tilanteessa kuin joukkueen maalivahti, jolle tuli arviointivirhe. Se näkyi nyt tulostaululla, mutta häviäjä ei ole maalivahti, vaan koko joukkue.