– Koulussa oli kivaa, sanoo Alpo, ja ryntää omiin leikkeihinsä.
Neuvottoman koulun ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä on ollut ilmeisen onnistunut, poika säteilee iloista energiaa. Aamulla isoäiti eli mamma saattoi Alpon koulun pihalle, missä olivat vastassa eskarikaverit ja jo edellisellä viikolla tutustumispäivänä tutuksi tullut opettaja.
– Illalla oli pientä jännitystä, monta ”mitä jos” -kysymystä pulpahti Alpon mieleen. Ne käytiin läpi, ja aamulla oltiin jo ihan reippaalla mielellä lähdössä, äiti Mirva Suntio kertoo.
Tässä perheessä onkin kouluunlähtijöinä koko perhe, sillä vanhemmat ovat molemmat opettajia, ja lastenkin kouluarkea eletään monen ikävaiheen kautta. Kun Alpo nuorimpana vasta aloitti koulutiensä, on vanhin lapsi viimeistä vuotta perusopetuksessa.
– Tämä on ollut sekä ilon että haikeuden päivä, kun kuopuskin on jo koululainen. Kouluunlähdön tunnelmat ovat niin tuttuja, sekä opettajana että vanhempana.
Asemankoulun toista luokkaa opettava Mirva pitää pienten koululaisten kannalta tärkeimpänä turvallista ja kannustavaa oppimisympäristöä.
– Itsetunnon vahvistaminen on tärkeää, epävarma lapsi ei uskalla luottaa omaan kykyynsä oppia.
Lukuvuoden alkaessa on korona aiheuttanut lisätyötä, kun on mietitty kuhunkin kouluun sopivia käytäntöjä.
– Onhan se kieltämättä haaste. Lapset leikkivät luonnostaan lähekkäin, välimatkan pitäminen kaveriin tuppaa unohtumaan ja siitä on välillä muistutettava.
Perusohjeet ovat samat kuin muuallakin: pese kädet oikein, yski oikein ja pidä turvaväli, vähäistenkin sairausoireiden ilmaantuessa älä tule kouluun.
Alpon mielestä ohjeiden noudattaminen oli helppoa, ja ensimmäinen koulupäivä oli hyvä. Repussa oli kotiintuomisina lukujärjestys, kouluvihko ja kirjastokorttihakemus.
Ja mikä parasta, mamma oli vastassa koulupäivän päättyessä. Naapurissa asuvat isovanhemmat pitävät huolta ja ovat seurana, kun vanhemmat ovat vielä töissä.