Ilmastonmuutoksen noustua keskiöön Sanna Marinin hallituksen politiikassa on pöydälle nostettu myös vanhojen ratahankkeiden lisäksi kokonaan uusia hankkeita. Kun hankkeisiin on väläytelty myös avokätisiä EU-tukia, uusista ratahankkeista haaveilevien vauhti vain kasvaa.

Ratahankkeista saatiin jälleen uusi kipunoiva aihe Etelä- ja Pohjois-Kymenlaakson välille, kun molemmat tahot haaveilevat uuden itäradan linjausta alueilleen.

Paremmin lobattu Pohjois-Kymenlaakso voitti ensimmäisen erän, kun hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätyi esittämään Lentorata – Porvoo – Kouvola -vaihtoehtoa jatkosuunnittelun pohjaksi.

Etelä-Kymenlaakso ei heitä kirvestä kaivoon. Porvoo – Kouvola -yhteyden perustelut on leimattu ohuiksi, koska pääargumenttina on uudesta linjauksesta saatava 12 – 13 minuutin hyöty matkustusaikaan.

Eteläinen rantaratalinjaus avaisi kokonaan uuden yhteyden Etelä-Kymenlaaksosta pääkaupunkiseudulle eikä vain henkilöliikenteelle. Hyödyn saisi maamme koko elinkeinoelämä.

Nykypolvet ehkä näkevät vielä rataratkaisujen lopulliset päätökset, mutta näkevätkö enää uutta rataa? Mahdollista on, ettei itärataa koskaan edes rakenneta.

Kymenlaakson kaksinapaisuus on jo valtakunnallisestikin noteerattu ilmiö. Maan teollistuneimpiin kuuluvassa maakunnassa osataan olla liki kaikista asioista tasan vastakkaista mieltä, itäisen rantaradan linjausriita on vain yksi osa historiallista jatkumoa.

Kaksinapaisuutta ovat ansiokkaasti pönkittämässä myös saman konsernin sisarlehdet Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat, jotka näkevät ratalinjausten perusteet täsmälleen päinvastaisesti.

Onneksi maakuntamme on sentään vain kaksinapainen, sillä parikymmentä vuotta sitten maakuntamme oli monissa isoissa asioissa jopa kolminapainen, kun Haminakin iski ärhäkkäästi lusikkansa jokaiseen soppaan.

Yhtä mieltä Kymenlaaksossa sentään ollaan nykyisen Kouvola – Kotka/Hamina -ratojen peruskunnostamisesta. Sen ratalinjan kitkaton toimiminen takaa osaltaan menestyksen koko laaksokunnalle.