”Kiitos mielenkiinnostasi työpaikkaamme kohtaan. Valitettavasti tällä kertaa valinta ei osunut sinuun. Myös sinulla oli monia hyviä edellytyksiä tähän tehtävään aiemman kokemuksesi perusteella, mutta valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”
Tällaisia sähköposteja on tullut avattua kevään aikana yksi jos toinenkin ja moni voi samaistua tähän varsinkin näin toisena koronakeväänä. Turhauttaa ja harmittaa. Ja esimerkiksi osalle opiskelijoista töiden saamattomuus voi tarkoittaa kesän elämistä lainarahalla.
Kesätöiden saamisen ja pysymisen epävarmuus on kummitellut koronan aikana paljon. Pandemiatilanne voi muuttua nopeastikin, jolloin tapahtumia perutaan ja liikkeitä pistetään kiinni. Voi olla, että jo saatu ja iloittu työpaikka muuttuukin vain murskatuksi haaveeksi yhdessä illassa.
Joissakin työpaikoissa rekrytoimisen aikana on jopa ilmoitettu, että haetaan työntekijää, mutta koronatilanne voi estää työn lopullisen saamisen.
Tämä on turhauttavaa, sillä täten ansioluetteloon jää tyhjiä vuosia, joka vain hankaloittaa tulevaisuudessa työn saamista samalla, kun toiset jatkavat työkokemuksen kartuttamista ja voivat seuraavana kesänä valita parhaat työpaikat päältä.
Tarvitaisiin sitä työkokemusta, että joku palkkaisi, mutta työkokemusta ei saa, kun kukaan ei palkkaa.
Omalla kohdalla CV on pullollaan järjestötoimintaa ja hallituspestejä, mutta harva paikka tunnistaa sen työkokemukseksi varsinkaan, jos koittaa hakea perinteisempiin kesätyöpaikkoihin, vaikkapa asiakaspalvelutyöhön.
Ehkäpä se nyt kostautuu, etten yläkoulun ja lukion aikana ollut kuin kerran kesätöissä. Silloin ajattelin, ettei nyt tarvitse rahaa elääkseen. Kesät saattoi kuluttaa rentoutuen, sillä ehtisihän sitä töitä tekemään myöhemminkin. Mutta ei se ole kiinni siitä, haluaako itse töihin, vaan siitä, halutaanko ottaa työntekijäksi.
Tuleekin osaamaton ja turhautunut olo, kun hakee yli 50 kesätyöpaikkaa, ja sähköposti täyttyy haastattelupyyntöjen sijaan viesteistä, joissa kerrotaan, ettei ollut tarpeeksi pätevä. Noista viidestäkymmenestä pääsin vain haastatteluun puhelinmyyjäksi, jonne kuulemma otetaan kenet vaan.
Tiedän, etten ole näiden kesätyötuskailujeni kanssa yksin ja se harmittaa. Harmittaa, kuinka moni nuori joutuu stressaamaan kesän toimeentuloa ja sitä, miten pärjää kesän yli. Eikä tämä varmastikaan ole hyväksi mielenterveydelle.