Eri urheilulajien maajoukkueiden kannattajat, fanit, ovat olleet vahvasti esillä viime aikoina. Suomen jalkapallo-, koripallo- ja lentopallomaajoukkueiden kiertäessä karsinta- ja arvokisoja, tuhansiin nousevat kannattajajoukot matkaavat vieraspeleihin kannustamaan omia suosikkejaan.

Ilolla voi myös todeta, että suomalaiset fanit ovat lähes poikkeuksetta saaneet ulkomaiselta ja kotimaiselta medialta hyvää palautetta urheiluhenkisestä ja vastustajia arvostavasta käyttäytymisestään.

Samanlaista palautetta on tullut myös itse urheilujoukkueiden ja urheilijoiden käytöksestä. Tunnettuahan on, että fanit eivät aina esiinny kunniakkaasti. Käsite jalkapallohuliganismi on syntynyt juuri aggressiivisten ja joukkueensa tappioihin vihamielisesti reagoivien faniryhmien käyttäytymisestä.

Kun omalla joukkueella menee hyvin, fanien määrä tapaa kasvaa, mikä on nähty meilläkin. Todelliset ja aidot kannattajat seisovat oman joukkueen takana kuitenkin myös silloin, kun pelit eivät kulje odotetulla tavalla.

Juuri niissä tilanteissa hyvä ja kannustava fanijoukko on kuin ylimääräinen pelaaja kentällä. Tästä muodostuu se todellinen ja oikea fanikulttuuri.

Haminan Palloilijat on yksi maamme menestyksellisimmistä pesisseuroista. Seuran määrätietoisen toiminnan tulokset näkyvät niin edustustasolla kuin sen takanakin aina junioripesikseen asti. Mikä parasta, HP on nykyisin maamme kärkiseuroja niin miehissä kuin naisissakin.

HP:n esimerkki ja toiminta heijastuu lisäksi koko seutukuntaan. Seurojen välinen yhteistyö pesiskoulujen ja -leirien toteuttamisessa tukee ja elävöittää niin HP:n omaa kuin läheisten kyläseurojenkin toimintaa. Aina ei ole asioita näin osattu nähdä.

Pitkät perinteet ja laaja harrastuspohja ovat tuoneet mukanaan myös suuret katsomot Vallikentälle. Normiaikana, siis ennen koronaa, HP:n kotiottelujen katsojamäärät olivat aina sarjansa suurimmat – jopa varsin isolla marginaalilla.

Ykkössarjassa saatiin pelata samankokoisen yleisön edessä, mitä monella paikkakunnalla superissa. Ilahduttavasti myös naisten otteluissa katsojia on ollut runsaasti, minkä joukkue totisesti ansaitsee.

Seuraavaksi voikin kysyä, onko suuri katsojamäärä sama kuin suuri kannattajakunta? Oma vastaukseni on, että ei välttämättä. Tottakai suuri ja varmasti suurin osa Vallikentän lehtereille tulevista on aitoja ja todellisia kannattajia.

He ovat paikalla ja pyrkivät kannustamaan joukkuetta hyviin suorituksiin, kulkee sitten peli hyvin tai vähän huonommin. Ilkkuminen tai alatyylinen kommentointi taasen ei kuulu urheilukatsomoon.

Katsojilta on oikeus odottaa aivan samanlaista käyttäytymistä, mitä edellytämme urheilijoilta, valmentajilta ja pelinjohtajilta kentällä niin oman kuin vastustavan joukkueenkin jäseniä kohtaan. Respect – toisen kunnioittaminen on yksi urheilun perusarvoista niin kentällä kuin sen äärelläkin.

Olen monesti miettinyt, olisiko haminalaisen pesäpallon ympärille rakennettavissa aito faniyhteisö? Olkoon sen työnimi tässä kirjoituksessani nyt ”Oranssikatsomo”. Siihen liityttäisiin, kuten faniyhteisöön tavataan liittyä.

Sillä olisi ehkä oma jäsenmaksunsa ja yhteisö voisi neuvotella seuran kanssa pelisääntöjä koskien mm. omaa katsomo-osiota, lippujen erityishintoja, fanivarusteita jne. Malleja tällaiselle on runsaasti niin ulkomailla kuin kotimaassakin.

Monilla seuroilla faniyhteisö on oma rekisteröity yhdistyksensä. ”Oranssikatsomo” toisi Oranssipaitojen kotiotteluihin uutta elämää, väriä ja näkyvyyttä, mutta samalla myös ryhtiä. ”Oranssikatsomo” voisi myös palkita valitsemillaan perusteluilla joukkueen pelaajia ottelu- ja kausikohtaisestikin.

Sanonpa nyt senkin, että faniyhteisöt eivät ole varsinaisen seuran ”alajaostoja” tai tytäryhteisöjä. Ne toimivat itsenäisesti seuran ja joukkueiden tukena sekä kannustajana, mutta eivät koskaan niele kritiikittä joukkueen edesottamuksia.

Ja, tietenkin hyvät ja oivaltavat välihuudot kuuluvat pesiskatsomoonkin. Oikea faniyhteisö on innostunut, rakentava, kannustava ja kriittinen. Haminan Palloilijoiden edustusjoukkueet ansaitsisivat tällaisen yhteisön rinnalleen sekä tuekseen.