Viimeiset kuukaudet ovat olleet hämmentävää aikaa meille kansalaisille ja yrittäjille. Puolitoista vuotta maailmanmenoa sotkenut korona ei ota laantuakseen. Uusia korona-aaltoja ja entistä herkemmin leviäviä virusmuunnoksia näyttää syntyvän juuri, kun aiemmista ollaan selviytymässä.

Poikkeusolot määräyksineen ja rajoituksineen ovat heijastuneet monien ihmisten toimeentuloon ja kaikkien päivittäiselämään. Kulttuuri-, urheilu- ja ravitsemusalat ovat kärsineet kenties eniten. Aika ajoin toiminta on ollut täysin pysähdyksissä.

Meille on kovasti vakuuteltu, että ”Suomi on pärjännyt koronanvastaisissa toimissaan hyvin”, mikä pitäneekin sairastuneiden ja menehtyneiden lukumäärän osalta paikkansa. Siitä, että tämä olisi ennen muuta maan hallituksen toimien ansiota, niin kuin jotkut haluavat väittää, olen toista mieltä.

Korona on tuonut esille runsaasti asioita, jotka kertovat, että hallinto ei ole ollut tällaiseen valmis ja että maan hallitus ei ole sitä myöskään kyennyt kuntoon laittamaan.

Kun pandemia iski, Suomi joutui muiden maiden tavoin täysin yllätetyksi. Varmuusvarastot olivat puutteelliset eikä järjestelmä ollut valmis ripeisiin maski- ja muihin hankintoihin.

Eri viranomaisten välinen koordinaatio oli puutteellista. Pääministeri ei myöskään katsonut tarpeelliseksi mm. tasavallan presidentin esille ottaman ja monien asiantuntijoiden tukeman koordinaationyrkin perustamista. Nyt voidaan todeta, että eri tahojen välistä koordinaatiota olisi kovasti kaivattu.

Maskisuositusta pantattiin kuukausia eikä maan rajoilla tapahtuville koronatoimille tuntunut löytyvän vastuunkantajaa. Rajat ovat vuotaneet, mikä nähtiin viimeksi jalkapallon EM-kisojen yhteydessä.

Pandemian alkuvaiheessa ministerit lupasivat koronarajoitusten vuoksi tulonmenetyksistä kohtuuttomasti kärsineille yrityksille myös valtion tukea.

Sitä jaettiinkin, mutta moni jäi ilman. Sekavuudet avun myöntämisen hakemisessa ja perusteissa heijastuivat myös tukipäätöksiä käytännössä tekevien viranomaisten toimintaan.

Hallitus sai keväällä 2021 eduskunnassa vihdoin ja viimein läpi tartuntatautilain muutokset. Muutosten ajateltiin tarjoavan aiempaa paremman selkänojan koronatoimista päätettäessä. Lakiin kirjoitetut tarkat turvavälirajat ja muut määritykset ovat kuitenkin nyt osoittautuneet ongelmaksi.

Kävi ilmi, että lain kirjain, jota aluehallintoviranomaiset joutuvat noudattamaan, ei vastannutkaan hallituksen käsitystä siitä, miten mm. lasten ja nuorten toimintaan pitäisi rajoitusten keskellä suhtautua.

Ministerit ovat kehottaneet ”ohjauskirjein” aluehallintovirastoja muuttamaan lakiin perustuvia ratkaisujaan, mitä moni oikeusoppinut on ihmetellyt. Koko sotku on saanut urheiluseurat, teatterit, oopperan ja monet muut tapahtumajärjestäjät hämmennyksen valtaan. Usko päättäjiin ja viranomaisiin horjuu pahasti.

Hallituksen tehtävänä on huolehtia siitä, että lainsäädäntö on ajan tasalla ja ellei ole, valmistella ripeästi tarvittavat muutosehdotukset eduskunnan käsiteltäväksi. ”Ohjauskirjeillä”, ”linjauksilla” saati ”ministerien twiittauksilla” maan asioita ei nimittäin voi hoitaa.

En voi myöskään ymmärtää sitä, kun joidenkin ministereiden syyttävä sormi syntyvissä ongelmatilanteissa osoittaa lakia noudattavien viranomaisten suuntaan. Enemmänkin ministereiden olisi syytä vilkaista itse peiliin.