Sotaleffojen ystävät suuntasivat torstaina 22. elokuuta 1963 Kino-Sampoon Pikkuympyräkadulle katsomaan Tyynenmeren taisteluista kertovaa elokuvaa Alastomat ja kuolleet.

27-vuotias haminalainen sekatyömies kaasutteli samana iltana tanssiminen mielessään ravintola Kairoon Kotkaan.

Mies lähti paluumatkalle reippaasti puolenyön jälkeen. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että poliisi etsi kuumeisesti 17-vuotiasta aseistautunutta nuorukaista, joka oli karannut Tammisaaren poliisilaitokselta.

Poliisi sai kello yhden maissa yöllä vihjeen, että karkuri oli mahdollisesti menossa mopolla kohti Haminaa.

Karhulan partio havaitsikin vanhalla seiskatiellä Kirjokorvenmäen jälkeen mopomiehen. Matkustajan paikalla istunut vanhempi konstaapeli huusi pysähtymiskäskyn. Mopo jatkoi kuitenkin matkaansa kaatosateessa.

Esitutkintapöytäkirjojen mukaan kuljettaja ohjasi poliisiauton heti Haminan rajan jälkeen viistoon mopoilijan eteen.

Vanhemmalla konstaapelilla oli kädessään Parabellum-pistooli, joka laukesi ensimmäisen kerran hänen ollessa vielä liikkuvassa autossa. Luoti osui sekatyömiestä oikean käden olkavarteen.

Ampuja juoksi mopomiehen luokse, jolloin kajahti toinen laukaus. Luoti osui nyt haminalaista selkään  kaataen miehen tielle. Partiolle selvisi vasta tässä vaiheessa, ettei mopoilija ollutkaan etsitty karkuri, joka antautui virkavallalle seuraavana aamuna Vehkalahden Hevossaaressa.

Selkään osunut luoti halvaannutti haminalaisen pysyvästi rinnasta alaspäin.

Vanhemman konstaapelin mukaan molemmat laukaukset olivat vahingonlaukauksia. Ase oli hänelle outo.

Kun juttua käsiteltiin Haminan raastuvanoikeudessa, sekatyömies tuotiin paareilla tuomarin pöydän eteen. Raamattu oli rinnan päällä.

Mies ei uskonnollisista syistä vaatinut ampujalle rangaistusta, erilaisia vahingonkorvauksia kylläkin.

Oikeus tuomitsi 42-vuotiaan vanhemman konstaapelin yksin teoin tehdyistä varomattomasta ampuma-aseen käsittelystä ja vaikean ruumiinvamman tuottamuksesta sataan kahden markan päiväsakkoon eli maksamaan yhteensä 200 markan sakot.

Lisäksi oikeus velvoitti tuomitun erilaisiin korvauksiin, joista merkittävin oli 15 000 markan korvaus kivusta, särystä ja pysyvästä haitasta.

Itä-Suomen hovioikeus ei muuttanut tuomiota olennaisilta osiltaan.