Veikkauksen tuottovajeen heijastuminen edunsaajien avustuksiin oli saada aikaan vakavan hallituskriisin. Yli 60 miljardin euron valtion budjetissa kyse oli vain muutamasta kymmenestä miljoonasta, siis vain promillesta. Se kosketti kuitenkin miljoonia äänestäjiä, jotka toimivat kulttuurin, urheilun, nuorisotyön, tieteen sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen parissa.

Ei ihme, että pääministeristä lähtien tunteet kuumenivat. Pääministeri arvosteli voimakkaasi tiede- ja kulttuuriministeriä, joka julkisti tuottovajeen vaikutukset. Ministeri toimi kuitenkin lain ja eduskunnan tahdon mukaisesti, vaikka ottikin hallituksen sisällä poliittisen riskin. En nyt kuitenkaan jatka tämän episodin käsittelyä pitempään.

Sen sijaan Veikkausyhtiön tulevaisuus ansaitsee tarkemman arvion. Veikkaus on saanut vuosikymmenien ajan kehittää lähes vapaasti toimintaansa. Suomen Valtakunnan Urheiluliitto, Työväen Urheiluliitto ja Suomen Palloliitto perustivat Oy Tippaustoimisto Ab:n vuonna 1940 pyörittämään vakioveikkaustoimintaa. Koko tuotto meni perustajiensa hyväksi.

Vuonna 1953 tuoton jakajaksi otettiin urheilun ohella tiede, taide ja nuorisotyö. Lotto tuli Veikkauksen ohjelmaan 1971. Tuoton kasvu räjähti ja edunsaajat olivat tyytyväisiä.

Kun Veikkauksesta tuli todellinen rahasampo, valtio alkoi kiinnostua Veikkauksen omistamisesta. Yhtiö siirtyikin 1975 valtion haltuun ja järjestöt saivat kauppahintana tukevan jättipotin. Samalla niiden asema muuttui omistajasta yksinomaan edunsaajaksi.

Veikkauksen omistajana valtio ryhtyi heti säätämään tuoton jakosuhteita. Kulttuurin osuutta kasvatettiin. Urheilu oli prosenttitarkastelussa suurin menettäjä. Kiintiöedunsaajiksi isohkoilla osuuksillaan nousivat mm. Suomen Kansallisooppera ja Kansallisteatteri.

Pelimuotojen lisääntyminen ja suomalaisten lottointo takasivat kuitenkin sen, että kaikkien edunsaajien vuosittaiset avustukset kasvoivat nopeammin, mitä valtion budjetti muilta osin. Veikkausyhtiön monopoliasemalla oli vahva poliittinen tuki. Tämä ei ollut ihme, sillä useimmilla päättäjillä, niin ministereillä kuin kansanedustajillakin, oli ihan riittävät kytkennät ainakin johonkin Veikkauksen tuotosta avustuksia saaneeseen tahoon. Oy Veikkaus Ab oli hoitanut ”sidosryhmäasiansa” mallikkaasti.

Euroopan Unioni ei ole katsonut hyvällä monopoliasemassa olevia veikkausyhtiöitä. Se on vaatinut alalle kilpailua. Useissa maissa veikkausmonopoli onkin purettu. Suomi on toistaiseksi saanut pitää veikkausmonopolinsa. Muiden kuin Oy Veikkaus Ab:n on kielletty markkinoimasta veikkaus- ja rahapelejä manner-Suomessa. Kielto koskee jopa ahvenanmaalaista PAF-yhtiötä.

Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Fintoto yhdistyivät muutama vuosi sitten. Raha-automaattiyhdistyksen myötä uuden Veikkauksen peliarsenaaliin tulivat mm. kauppakeskuksista tutut yksikätiset rosvot. Samalla keskustelu ongelmapelaamisesta kiihtyi. Päättäjät huolestuivat, kun kävi ilmi, että puolet automaattien tuotosta tuli noin viideltä prosentilta pelaajista.

Veikkaukselta vaadittiin konkreettisia toimia pelihaittojen vähentämiseksi. Rahapeliautomaatteja onkin vähennetty ja pelaamisen valvontaa kiristetty mm. tunnistautumispakolla. Veikkauksen toimet eivät ole kuitenkaan tyydyttäneet päättäjiä. ”Myyntitiskin” leveyttä olisi heidän mielestään lyhennettävä rutkasti enemmän.

Selvää on, että kun Veikkaus joutuu vähentämään markkinointiaan ja myyntiponnistelujaan, tuottonäkymät huononevat. Tämän pitäisi olla myös maan hallituksen tiedossa ja siihen olisi tullut varautua. Siis tietenkin sillä edellytyksellä, että hallitus katsoo urheilun, nuorisotyön ja taiteen tukemisen tärkeäksi. Asiasta syntyneen kohun jälkeen hallitus löysi kuin löysikin varat vuotta 2022 koskevan Veikkauksen tuottovajeen paikkaamiseksi. Mutta, miten toimitaan sen jälkeen?

Veikkauksen asemahan on kuin kilpakävelyn. Pitää mennä lujaa, mutta ei saa juosta. Veikkauksen on monopoliasemassaan tahkottava voittoja, mutta liikaa ei saa pelejä markkinoida. Mahdoton yhtälöhän tämä on!

Oma kantani on, että Veikkauksen monopoli on purettava. Veikkaukselta ja muilta markkinoille tulevilta alan yrityksiltä on ryhdyttävä perimään lisenssimaksua. Nykyisten edunsaajien avustukset on katettava valtion yleiskatteisista tuloista. Hyväksi olisi myös se, että kehystasolla turvattaisiin edunsaajien avustuskehitys useaksi vuodeksi eteenpäin.

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.