Brittiläinen tv-sarja Maanalainen armeija oli nuoruuteni suosikkisarjoja 1970-80-lukujen vaihteessa. Jaksosta toiseen jännitin natsien alas ampumien brittilentäjien ja vastarintaliikkeen jäsenten pakoilua belgialaisessa kahvilassa toisen maailmansodan aikana.

Sarjan jatko-osat saivat nimekseen Maanalainen armeija iskee jälleen ja tapahtumapaikaksi vaihtui ranskalaiskahvila. Samalla tyylilaji vaihtui komediaksi, johon tekstiin Haminan Teatterin uutuusnäytelmäkin perustuu.

Brittilentäjät ovat kutistuneet valkosipulikauppiaiksi, eikä mitään erityistä vaaraa näytä olevan myöskään kahvilassa tiuhaan vierailevilla vastarintaliikkeen edustajilla. Silti näytelmässä pakoillaan natsi-Saksan salaista poliisia Gestapoa, salaillaan irtosuhteita ja piilotellaan kaikkien himoitsemaa arvomaalausta.

Näytelmän ohjaaja Jalle Niemelä sanoo näytelmän peilaavan tätä hetkeä ja elävän siis tässä ajassa. Koronaepidemiana toimii toinen maailmansota ja lock downina­ saksalaisten Ranskan miehitys.

Vertaus ei ehkä ole täysin osuva, mutta kyse on kuitenkin hankalasta tilanteesta, jossa yksilö yrittää selvitä tekemällä kompromisseja pysyäkseen hengissä. Yksilön osa henkilöityy näytelmässä monen tulen välissä hikoilevan kahvilanomistaja Renén hahmoon.

Jan Mykkänen on roolissaan paikoin niin vakuuttava, että hänet voisi kuvitella mihin tahansa ammattiteatteriin.

Hyviä roolisuorituksia, mutta myös yliampuvia karikatyyrejä esityksessä riittää. Ohjaaja Niemelä on tehnyt brittinäytelmästä sujuvasti etenevän hulvattoman hupailun, jossa ei tyhjiä hetkiä juurikaan ole. Pikkukahvila on täynnä säpinää eikä kukaan ole tyhjän panttina. Vähempikin karjuminen olisi tosin näytelmän loppupuolella riittänyt.

Kokonaisuus kuitenkin toimii lavastusta (Matti Toikka, Mika Paakko ja työryhmä), puvustusta (Pirjo Kotkavuori-Porkka) ja katsojaa saliin saattelevaa ranskalaista musiikkia myöten.

Seuraava esitys on ensi perjantaina 12.11, viimeinen on 11.12.