Villa on tosi miellyttävän tuntuista käsitellä. Tässä puuhassa mieli lepää, Sari Pitkäkangas (vas.) ja Sari Ketosara lajittelevat puhdistettuja villoja kuidun pituuden mukaan.

– Onpas rauhoittavaa hommaa, suorastaan meditatiivista, Sari ja Jari Pitkäkangas toteavat.

Molempien kädet ovat silkinpehmeässä villassa erotellen kuitukimppuja toisistaan.

Villa on peräisin Pitkäkankaiden ystävän Sari Ketosaran alpakoista. Nyt niillä kasvaa jo uusi, tiheä karvapeite talvea varten.

– Toukokuussa kävi keritsijä, joka tekee työtä ammatikseen. Ennen koronaa Suomessa kiersi alan ammattilaisia ulkomailtakin, Australiasta ja USA:sta, kertoo Sari Ketosara.

Alpakan villa on arvostettu materiaali, kuninkaiden kuiduksikin kutsuttu.

– Kuidun ilmataskujen ansiosta se on hyvin hengittävä materiaali, sitoo lämpöä kylmällä ja luovuttaa sitä kun on kuuma. Sileä kuitu hylkii myös likaa.

Ketosaran tilalla Vuorenpäässä on kahdeksan alpakkaa, joista kaksi on tämän kesän vasoja. Pienellä laumalla ei tähdätä suureen villantuotantoon, pääasiallisesti alpakat tienaavat ruokansa elämys- ja hyvinvointitoiminnassa.

– Ne on kuitenkin kerittävä vuosittain. Meille oli kertynyt jo neljän vuoden villat, ja määrän puhdistaminen alkoi tuntua omin voimin isolta urakalta.

Sari kutsui ystäviä, ja laittoi myös yrityksensä Merikeinun facebook-sivun kautta tiedustelun, olisivatko ihmiset halukkaita tulemaan talkoisiin. Ja halukkaita oli.

– Ystäviä ja tuttavia tuli apuun, mutta yllättävän paljon myös ennalta tuntemattomia ihmisiä. Tarjosimme kahvit ja ruoat, ja työrupeaman päätteeksi rentouduttiin sointumaljakylvyssä.

Puhdistetut villat ovat nyt kehräämössä. Lankoina ne tulevat takaisin kuukauden, ehkä parin päästä.

Kesäinen vasa Febe tutkii uteliaana ympäristöään. Toiveissa on vasoja myös ensi kesänä, Sari Ketosara kertoo.