Matinsaarta eivät kaikki haminalaisetkaan tunne, mutta yllättävän moni kuitenkin. Ensontieltä Matinsaareen johtavan tien päässä olevalla paikoitusalueella on varsinkin viikonloppuisin vilkasta.

Reilun neljän hehtaarin alue on hieno luontokohde sataman ja teollisuusalueen välissä. Mm. lenkkeilijät, pyöräilijät, pilkkijät ja luontoretkeilijät ovat löytäneet alueen omakseen.

Tuulten karaisemat petäjät, kalliot ja merelle avautuva maisema miellyttää myös lähellä asuvan Mikko Dufvan perhettä. Hyvä luontoympäristö kannustaa liikkumaan ja paikan moni-ilmeisyys tarjoaa lapsillekin paljon tutkittavaa.

– Täällä tulee perheen kanssa käytyä viikoittain, kesällä jopa päivittäin. Useimmiten tulemme  vanhaa ratapohjaa pitkin kävellen, hiihtäen tai kesäkelillä pyörillä.

Matinsaaren virkistyskäyttö tulevaisuudessa on kuitenkin vaakalaudalla. Valtuusto hyväksyi v. 2017 kaavoitusarkkitehdin esityksen virkistysalueen muuttamisesta suojaviheralueeksi.

Kaavamuutoksella luotiin valmiuksia uudelle tie- ja rautatielinjaukselle Paksuniemestä Hillonlahden yli Matinsaaren kautta. Aikataulua tai varmuutta hankkeen toteutumisesta ei ole.

– Harmittaa kyllä, jos tämä alue menetetään. Vastaavaa ei ole tarjolla. Toisaalta ymmärrän kyllä sataman ja teollisuuden laajentumistarpeen. Toivottavasti asiaan löytyisi ratkaisu, jonka kaikki voisivat hyväksyä, Dufva toteaa.

– Matinsaari on arvokas alue monin tavoin, eikä sinne kannattaisi rakentaa mitään, ellei se ole aivan välttämätöntä, sanoo Lasse Virtanen.

Virtanen on jo vuosien ajan sitkeästi tuonut asukkaiden, valtuutettujen ja virkamiesten tietoisuuteen alueen ympäristö- ja yhteisöarvoja sekä kaavamuutoksen ongelmallisuutta.

– Tie- ja ratalinjan kaavoittaminen Matinsaaren kautta perustui vääriin tietoihin, joista merkittävin oli vaihtoehtojen välinen kustannuslaskelma. Sen virheen totesi myös hallinto-oikeus, mutta totesi samalla, että vastuu on valtuutetuilla, koska he hyväksyivät annetut tiedot. Nyt olisi hyvä myöntää virhe ja pyytää viranhaltijoilta uudet laskelmat.

Tie-ratalinjaus Matinsaaren kautta herättää epäluottamusta myös siksi, että nykyisellä kaavastatuksella alueella on voimassa ratalaki, jonka kanssa suunnitelma on ristiriidassa.

– Siksi alueen hävittämistä virheellisiin tietoihin pohjautuvalla rakentamisella ei voi hyväksyä. Satamalle saisi rata- ja tieyhteyden myös Rajasaaren kautta, jolloin Matinsaari säilyisi nykykäytössä, eikä teollisuudelta lähtisi yhtäkään neliömetriä pois käytettävästä pinta-alasta. Päinvastoin, jos rata ohjataan Paksuniemeen toista kautta, sen potentiaalinen pinta-ala teollisuutta ajatellen lisääntyy.

Teollisuuden ja sataman ympärille rakentuvat suunnitelmat tuovat uusia työpaikkoja ja asukkaita.

– Ympäristön viihtyisyys on kaupungin vetovoimaisuuden kannalta tärkeä arvo sekin, Virtanen muistuttaa.

Kommentti: Voisiko Matinsaaren ajatella toisin?

Lähikylistä satamasta länteen varsinkin Hillo ja Summa ovat olleet merenrantakyliä. Veneily, kalastus ja vapaa yhteys mereen on niiden kulttuuriperintöä. Venerannat ja mökkiasutus on sieltä jo hävitetty. Jos pääsy Matinsaareen estyy, ei alueen asukkaille jää mitään yhteyttä merelle.

”Meri on osa Haminaa ja haminalaista elämää”, sanotaan kaupungin nettisivulla. Siellä merellisyyden, kuten luontokohteiden esittely yleensäkin, lähtee kovin kaupunkimaisesta näkökulmasta, valmiita virikkeitä ja rakennettuja kohteita korostaen.

Ihminen tarvitsee teknisen, rakennetun ympäristön vastapainoksi aitoa, rakentamatonta luontoa. Monessa kaupungissa on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen otettu jo osaksi kaupunkistrategiaa.

Voisiko Matinsaari luonnontilaisena kohottaa kaupungin imagoa? Luonnonkaunis merellinen virkistyspaikka teollisen ympäristön keskellä olisi hieno käyntikortti kaupungille.

Sinne kelpaisi viedä vieraitakin kokemaan aitoa merenrantatunnelmaa ja samalla esitellä aitiopaikalta Haminan korkeatasoisen teknologian ja teollisuuden keskittymää.

Tällaisesta symbioosista on hyvä esimerkki Helsingissä Vuosaari: suursataman vieressä on mm. luonnonsuojelualue ja huvivenesatama.

Sopisi myös maailmanluokan Haminaan!