Aluevaalikampanja on saavuttamassa kliimaksinsa. Vaalit ovat historialliset: terveydenhoito, sosiaalitoimi ja pelastustoimi siirtyvät maakunnan kokoisen hyvinvointialueen järjestettäväksi. Sitä hallinnoi suhteellisella, avoimella listavaalilla valittu aluevaltuusto. Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuustoon valitaan 59 jäsentä, ja he saavat kääriä hihat hetimmiten: toimikausi alkaa maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Hyvinvointialuemalli tulee voimaan vuoden 2023 alussa, ja valmistelevien tehtävien lista valtuutetuille on mittava: on asetettava aluehallitus ja tarkastuslautakunta, tarpeen mukaan  myös valiokuntia, johtokuntia ja niiden jaostoja, on laadittava hallintosääntö. On määritettävä hyvinvointialueen johtajan viran kelpoisuusehdot ja asetettava se hakuun, on käytävä läpi siirtyvät omaisuusvastuut, talouden ja hallinnon tukipalvelut, hankintaohjeet, omaohjauksen periaatteet, henkilöstön siirtosopimukset, varallisuudensiirron periaatteet, asiakasmaksut, hyvinvointiohjelma, osallisuusohjelma, palvelustrateginen linja, talousarvio. Ja niin edelleen.

Kymenlaaksossa valmistelu on helpompaa, kun sote-palvelut ovat jo valmiiksi maakunnan kokoisella kuntayhtymällä, kokemusta tavoitteiden yhteensovittamisesta ja menetelmistä on jo pohjalla.

Äänestäjien mahdollisen hämmennyksen muutoksen edessä ymmärtää. Varsinkin kun seuraa ehdokkaiden vaalimainontaa. Lehti- ja tolppamainokset lähettävät yhteen lauseeseen tiivistetyn, hyvin vähän kertovan viestin.

Henkilömainokset kertovat enemmän, mutta mistä? Varsinkin sosiaalisessa mediassa muutamien ehdokkaiden esilletulo omissa ja vastapuoleksi koetun kanavilla laittaa miettimään ehdokkaan suhteellisuudentajua ja valmiuksia rakentavaan yhteistyöhön. Ehkä kyse on vaalikiiman aikaisista ylilyönneistä. Valtuustoon valituille todellisuus paljastuu työn alkaessa.

Soteuudistus on järkäle, joka alkaa pyöriä oikeaan suuntaan vain yhteistyöllä. Ne kivenpyörittäjät löytyvät vain äänestämällä.

Tarja Autio

Toimittaja