Haminan talousalueen uutislehti

Mistä me oikein päätimme?

Nyt voi jo onnitella uusia aluevaltuutettuja. Edessänne on tärkeä tehtävä.

Nyt voi jo onnitella uusia aluevaltuutettuja. Edessänne on tärkeä tehtävä. Tosin en ole ihan varma, mikä se tehtävä oikeastaan on. Vaalimainosten perusteella siitä taisi ehdokkaillakin olla hieman epäselvyyttä, mutta kukapa nyt enää vanhoja muistelisi.

Sen verran meille kaikille kai on selvää, että aluevaltuustot päättävät todella tärkeistä asioista: sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta. Kyllä, tärkeää on. Jokainen meistä haluaa, että lääkäriin pääsee ja tulipalot sammutetaan.

Ehkä sen takia vaalipuheetkin olivat tällä kertaa liikuttavan samanlaisia. Kaikki halusivat, että terveyspalvelut ovat lähellä, puheluihin vastataan pikaisesti ja sammutuskalusto on vikkelästi palopaikalla. Jos olisin juuri äänestysikään tullut nuori, jonka pitäisi näiden vaalien perusteella löytää se itselle parhaiten sopiva puolue, olisin pahasti hukassa. Mutta ainakin voisin olla luottavainen tulevaisuuteen, sillä jos vaalimainoksiin on uskominen, on pian meidän jokaisen naapurissa terveyskeskus ja kaikki terveyshuolet ovat poissa.

Luultavasti moni kokenutkin äänestäjä oli hukassa ja hämmentynyt. Ehdolla oli kyllä tuttuja kasvoja kunnanvaltuustoista ja eduskunnastakin, ehkä jopa sellaisia, joita on aiemminkin tullut äänestäneeksi. Mutta maalaisjärjellä ajateltuna nämähän ovat siis niitä samoja ihmisiä, jotka aiemmin ovat olleet päättämässä siitä, paljonko sote- ja pelastuspalveluihin annetaan rahaa. Nyt he sitten kuitenkin lupasivat parempia palveluja ja entistä lähemmäs. Miten he sen voisivat toteuttaa?

Tämä sai miettimään, olisiko pitänyt äänestää kokenutta päättäjää vai uutta kasvoa. Tai olisiko pitänyt valita sote- tai pelastusalan asiantuntija vai sittenkin joku ihan muu? Alkoi tuntua siltä kuin olisin palkkaamassa työntekijää tietämättä, mihin työhön hänet otetaan.

Joidenkin mielestä nämä olivat nimenomaan kotiseutuvaalit. Kaikkein tärkeintä oli se, että äänesti ihmistä omalta paikkakunnalta. Eräs tuttava jopa harmitteli, ettei kukaan ehdokkaista ollut laittanut vaalimainoksiin näkyviin sitä kaupunginosaa, jossa hän asui. Ei kuulemma riitä, että ehdokas on samasta kaupungista. Hänhän saattaa ajaa palveluita ihan väärään kylään.

Aluksi itsekin ajattelin, että on tärkeää äänestää oman kotikunnan ehdokasta. Sitten tuo ikuinen naapuruuskiista alkoi jo ärsyttää. Jos olisin löytänyt ehdokkaan, joka olisi kieltäytynyt kertomasta omaa kotikuntaansa ja sanonut, että hän haluaa ajaa koko Kymenlaakson asiaa ja lopettaa kuntien välisen köydenvedon, olisi hän hyvinkin saattanut saada minun ääneni.

On pakko myöntää, että itse äänestin lähinnä velvollisuudentunnosta. Valitsin tutun puolueen ja henkilön, jonka vaalikonevastaukset vaikuttivat järkeviltä, mutta koskaan ennen en ole ollut valinnastani yhtä epävarma. Kun sitten seuralaiseni kanssa kävelimme kotiin vaalipullaa syömään, mietimme, oliko edes oikein äänestää, kun koko asia jäi näin epäselväksi.

Aluevaltuutetuilla on edessään mielenkiintoinen urakka. Tehkää hyvin.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus

Previous slide
Next slide