Pakolaisten määrä kasvaa Euroopassa kovaa vauhtia. Tiistaina arvioitiin Ukrainasta lähteneen jo 1,5 miljoonaa asukasta naapurimaihin. Suurin osa maan jättäneistä siirtyi Puolaan, mutta rajat ovat avautuneet myös muihin Ukrainan rajanaapureihin, kuten Unkariin, Slovakiaan, Romaniaan ja Moldoviaan.
Ukrainan kansan hätä on koettu aitona Euroopassa mutta myös koko maailmassa. Ukrainan pakolaisten tilanne koetaan täysin erilaisena, kuin vuoden 2015 pakolaiskriisissä. Silloin Eurooppaan oli pyrkimässä Lähi-idästä leveämmän leivän ääreen nuoria miehiä ja vain pieni osa tulijoista oli todellisessa hädässä olleita perheitä.
Vastaanottokin on erilainen: nyt Euroopan maat suorastaan tarjoavat apuaan ukrainalaisille.
Suomella on oma pakolaishistoriansa yli 75 vuoden takaa. Tuolloin päättyneiden sotien jälkeen Suomi joutui luovuttamaan suuria maa-alueita Neuvostoliitolle ja väestö oli evakuoitava pikaisesti kantasuomen puolelle. Evakuoituja sijoitettiin eri puolille maatamme noin 420 000 eli 11 % koko väestöstämme.
Ukraina on meihin verrattuna noin 10 kertaa suurempi maa. Kun yli 40 miljoonan asukkaan kansasta joutuu pakolaiseksi 5 miljoonaa ukrainalaista, se vastaa sotien jälkeisen ajan pakolaisten määrää meillä Suomessa.
Sotilaallisuudet eivät ole vielä päättyneet Ukrainassa, mutta asukkaat ovat tehneet omia ratkaisujaan. Omat kodit on päätetty jättää turvallisuussyistä, mukaan on saatu ehkä vain repullinen tärkeitä tavaroita.
Inhimillisen hädän määrää eivät tiedä muut kuin pakolaiset itse. Tuskaa lisää se, että monien perheitten isät ja aviomiehet on komennettu sotaan.
Venäjän aloittamalla valloitussodalla ei ole ymmärtäjiä. Olisi kaikkien etu, että vihollisuudet saataisiin nopeasti loppumaan ja päästäisiin sopimaan asioista neuvottelupöytiin. Parasta olisi, että pakolaisiksi joutuneet pääsisivät pikimmiten palaamaan koteihinsa.
