Tuoreimmat mielipidetiedustelut suomalaisten suhtautumisesta Nato-jäsenyyteen antavat selkeän tuloksen. Yli 60 % kansalaista on nyt sitä mieltä, että Suomen tulee hakea puolustusliiton jäseneksi. Jäsenyyttä vastustaa enää vain runsas 15 %. Merkittävää on myös se, että jäsenyyden kannalla on kaikkien puolueiden kannattajien selkeä enemmistö vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Vasemmistoliitonkin kannattajien keskuudessa jäsenyyden suosio on selvästi vastustusta suurempaa. Kansalaisten tuki on tärkeä asia, kun Nato arvioi hakijamaan jäsenkelpoisuutta. Se on ollut sitä myös Suomen päättäjille. Kun enemmistö kansalaisista vastusti jäsenyyttä, päättäjien oli helppo keskittyä vain ”Nato-optioon”. Nyt tätä perustelua ei enää ole. Kansalaiset ovat tuoneet kantansa selkeästi esille. Kyllä kansa tietää.
Syitä kansalaismielipiteen nopeaan ja rajuun muutokseen ei tarvitse ihmetellä. Venäjän brutaaliksi muuttunut hyökkäyssota Ukrainaan, maan siviilikohteiden, jopa sairaaloiden, tuhoaminen sekä Ukrainan siviiliväestön, naisten ja lasten, kuskaaminen Venäjälle tuntemattomiin paikkoihin täyttävät hyvinkin sotarikosten tunnusmerkit. Voi vain kysyä, miten tämä on mahdollista keskellä Eurooppaa ja miten tämä kaikki heijastuu Suomeen?
Ukrainan ongelma on, että Venäjä katsoo sen kuuluvaksi etupiiriinsä ja että maa ei ole sen enempää EU:n kuin Natonkaan jäsen. Sillä ei siis ole selkänojanaan Naton 5. artiklan jäsenilleen antamaa turvatakuuta.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden kuvasi turvatakuun merkitystä viikko sitten. Hän totesi Vladimir Putinille suunnatussa puheessaan, että ”me, Yhdysvallat ja Nato-maat, tulemme puolustamaan Naton jäsenmaiden jokaista tuumaa täydellä voimallamme – siis joka ikistä tuumaa”.
Tämä turvatakuun selkänoja Ukrainalta puuttuu ja niin se puuttuu myös Suomelta toistaiseksi. Toivon, että Suomen osalta asia korjataan lähikuukausien aikana. Pallo on tasavallan presidentillä, maan hallituksella sekä eduskunnalla, joka jäsenyyshakemuksen lähettämisestä lopullisesti päättää. Nyt ei pidä hautoa palloa enää räpylässä. On ratkaisujen aika.
Presidentti Putinin valitsema tie on Venäjälle ja venäläisille kohtalokas. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Putinin hyökkäys suvereenia Ukrainaa kohtaan ei hevillä lähde demokraattisten maiden johtajien ja kansalaisten mielestä. Putin on tehnyt Venäjästä hylkiövaltion, mikä on väärin Venäjän kansaa kohtaan. Siis sitä kansaa, jonka Putin on sulkenut kaiken kansainvälisen tiedon ulkopuolelle, jolle hän itse tarjoaa valheita valheiden perään ja jonka hän on luvannut ”puhdistaa” vääräuskoisista.
Putin on eristänyt venäläiset kaikesta yhteistoiminnasta ja vuorovaikutuksesta läntisen maailman kanssa. Sen vaikutus maan kansalaisiin on yhtä kova kuin läntisen maailman asettamat pakotteet.
Kaikki heijastuu karulla tavalla myös Kaakkois-Suomeen, jossa Neuvostoliiton romahdettua Venäjä nähtiin taloudellisen toimeliaisuuden, kaupan ja turismin kannalta isona mahdollisuutena. Erityisesti läheisen Pietarin miljoonine asukkaineen uskottiin tuovan valoa teollisen rakennemuutoksen vallassa olevalle maakunnalle. Valitettavasti Putinin toimet ovat sammuttaneet nämäkin valot vuosiksi, ellei peräti vuosikymmeniksi eteenpäin.
