Pousin Puutarhan tiivis työyhteisö selviytyy toistensa tuella. Viktor Tudorian (vas.), Natalia Tudorian, Anneli Jaanits, Marika Zaharova, Piret Piggajago, Irina Stepanova sekä takarivissä Jarmo Pousi ja And­reii Stepanov.

Haastattelua Pousin Puutarhan henkilökunnan taukohuoneessa tehdään monikielisesti. Puhutaan sekaisin suomea, viroa, ukrainaa, englantia.

– Olemme kiitollisia siitä, että teillä on kipeä yhdessä meidän kanssa, sanoo Irina Stepanova, jonka poika on asein puolustamassa kotimaataan Ukrainaa. Lause käännetään minulle tulkkiapuna virolaisten Anneli Jaanitsin ja Marika Zaharovan välityksellä ukrainasta viron kautta suomeksi. Mutta ei sitä oikeasti tarvitsisi edes kääntää: silmät ja sydän lukevat ukrainalaisäidin viestin sanoittakin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuun 24. päivä muutti tunnelman Pousin puutarhalla totaalisesti. Pääasiassa salaattia ja tilliä Kolsilan ja Tikkamäen tarhoilla tuottavan yrityksen työntekijöistä noin puolet, 15 henkeä, on ukrainalaisia.

– He ovat kuin omaa perhettä. Kaikki täällä elävät Ukrainan tilannetta päivästä ja hetkestä toiseen heidän kanssaan. Olkapäätä tarvitaan, siksi raskaita ovat uutiset ja videoklipit, joita he kotimaastaan saavat, toimitusjohtaja Jarmo Pousi toteaa.

Puutarhalla on suomalaisia, ukrainalaisia ja virolaisia, useimmat ovat olleet jo vuosia yrityksessä.

– Ukrainalaiset tekevät töitä yleensä kolme kuukautta kerralla. Sen jälkeen he lähtevät kuukaudeksi, pariksi kotiin perheidensä luo. Työntekijöitämme on nytkin tulossa sodan jaloista tänne perheineen. Emme ole saaneet tietoa, ovatko he jo päässeet maasta, sanoo Pou­si.

Yritys on majoittanut työntekijöiden Ukrainasta paenneet perheet ja auttanut asioiden järjestämisessä.

– Osa on lähtenyt takaisin, neljä miestä rintamalle ja kaksi naista huolto- ja muonitustöihin.

– Työ on hyväksi. Kun teen työtä, saan ajatukset hetkeksi pois sodasta. Tauoilla ja vapaalla seuraan tilannetta koko ajan, sanoo Viktor Tudorian.

Viktor ja Natalia Tudorianin lapset ovat Ukrainassa Viktorin vanhempien hoivissa. Yhteyttä perheeseen pidetään puhelimen viestivälineiden kautta.

– Pahinta on, jos ei kuule mitään kotoa. Pienikin viesti on tärkeä.

Irina Stepanova kävi muutama viikko sitten Ukrainan ja Puolan rajalla hakemassa alaikäisen tyttärensä Suomeen. Isoveli saattoi hänet rajalle, sitten hänen oli palattava rintamalle.

– Tyttärellä oli alkuun vaikeaa, sodan pelot vaivasivat. Onneksi hän on pystynyt täällä jatkamaan harrastustaan, se on auttanut, Irina kertoo.

– Kaikilla on valtava huoli läheisistä kotimaassa. Olemme kiitollisia kaikesta avusta ja ihmisten osoittamasta tuesta.

Irinan aviomiehelle Andreii Stepanoville sattui äskettäin tapaus, joka saa kaikesta murheesta huolimatta hymyn kuulijoiden huulille:

– Olin menossa kauppaan. Liukkaalla pihalla eräs suomalainen asiakas kaatui, ja menin auttamaan häntä pystyyn. Yhdessä nauroimme ja totesimme, että nyt auttoi ukrainalainen suomalaista.

Pousin Puutarhan väen yhteishenki on koettelemusten edessä vain tiivistynyt. Konkreettinen osoitus siitä ovat yrityksen T-paidat. Ukrainalaisten paidassa on maan lippu ja englanniksi teksti ”Olen ylpeä että olen ukrainalainen”, muilla sydän Ukrainan väreissä ja teksti ”Ukraina sydämissämme”.