Suomen talvi on ollut poikkeuksellisen luminen ja tuulinen. Kelivaroituksiakin on annettu harva se viikko. Lumikolat ovat olleet ahkerassa käytössä ja teiden auraukset ammattivalittajien suosiossa. Moni on myös kertonut hiihtäneensä enemmän, mitä vuosiin. Liikunta ei ole huono asia. On se sitten hyötyliikuntaa lumikolan kanssa taikka kuntoilua suksilla.
Eipä ole ollut kehumista Espanjankaan säässä. Tilastojen mukaan talvikausi oli kylmin ja sateisin vuosikymmeniin. En osannut ajatella, että ensimmäinen talvemme Espanjassa olisi sään osalta sellainen. Viiteen ja puoleen kuukauteen mahtui toki myös paljon aurinkoa. Lämpötilakin oli Suomen kesän lukemissa viikkoja. Mutta kyllä niitä sateisia ja pilvisiä jaksoja riitti! Pari kertaa taivaalta tuli myös Saharan hiekkaa, joka peitti pihat ja terassit. Kun viime viikonloppuna palasimme Suomeen, taakse jäi kuitenkin mitä parhain kesäsää: runsaan 20 asteen lämpö ja täydeltä terältä paistava aurinko.
Kun vanhaan aikaan ulkomaan matkoilta tuotiin aina tuliaisia, tällä kertaa Espanjan tuliaisina oli uusi, Espanjasta löytämäni liikuntalaji padelin. Suosittu mailapeli sai minut koukkuunsa heti ensimmäisellä harrastuskerralla. Tuntuu tosi hyvältä, kun vielä tällä iällä retkahtaa niin totaalisesti uuteen urheilulajiin.
Padel on eräänlainen tenniksen ja squashin risteytymä. Se syntyi Yhdysvalloissa, mutta kehittyi nykymuotoon Meksikossa 1960-luvulla. Laji on levinnyt Espanjassa kulovalkean tavoin ja kenttiä on rakennettu kuin sieniä sateella.
Pelinomaisen harrastamisen kynnys on matala. Sitä pelataan vain nelinpelinä, joka tekee siitä hyvin sosiaalisen pelin. Ehkä juuri se oli yhtenä sytykkeenä, kun siihen tykästyin. Viikoittaiset padel-tunnit pienen suomalaisyhteisömme piirissä El Capitanin urheilukeskuksessa oli aina odotettu asia. Mukana tapasi olla sekä aloittelijoita että urheilussa kovastikin meritoituneita henkilöitä. Siihen joukkoon oli helppo samaistua.
Liikunnan merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille ei voi koskaan aliarvioida. Sen olen ymmärtänyt läpi elämäni, vaikka aina en sen mukaisesti ole elänytkään. Omaan makuun ja kuntoon sekä taidollisiin ominaisuuksiin soveltuvan liikuntalajin löytyminen on todellinen onnenpotku. Kun harrastukseen on kiva mennä ja kun kentällä kohtaa mukavia kavereita, harrastuksesta tulee säännöllinen. Näin on käynyt padelin kanssa. Kävely- ja pyöräilylenkit sekä viikoittaiset golfkierrokset ovat saaneet seurakseen padelin.
Olen viime kuukausina kirjoitellut tällä palstalla usein koronasta ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Nytkin niiden käsittelylle olisi paikkansa. Koronan ilmaantuvuusluvut ovat korkealla ja Venäjä jatkaa Ukrainan siviilikohteiden moukarointia tavalla, jollaista maailman historia ei montaa tunne.
Samalla keskustelu Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista on edennyt uuteen vaiheeseen. Alkaa näyttää siltä, että maamme poliittinen johto on valitsemassa Nato-jäsenyyden. Se on oikea ratkaisu ja mikä tärkeintä, sen takana näyttävät olevan lähes kaikki eduskuntapuolueet. Isot turvallisuusasiat ja -uhat ovat aina yhdistäneet tätä kansaa, niin nytkin.
