Ensimmäistä äitienpäivää vietettiin Alavieskassa vain pari kuukautta kansalaissodan päättymisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1918.

Seuraavana vuonna samoina päivinä kampanjoi äitienpäivän puolesta myös Pelastusarmeija ja perinne kasvoi tuulen lailla. 1920 päivää siirryttiin viettämään keväällä, ja Väestöliiton aloitteesta vuonna 1947 päivästä tehtiin virallinen liputuspäivä.

Äitienpäivällä on kaikille äideille oma merkityksensä. Tuona päivänä juhlitaan äitiyttä, joka koostuu monista pienistä asioista, rakkaudesta, hoivasta ja huolenpidosta, vain äidin hallitsemien tietojen ja taitojen jakamisesta.

Juhla on äitien juhla, jonka rakentavat lapset kiitoksena äidin jokapäiväisestä huolenpidosta vuodesta toiseen.

Eurooppa on sodassa eikä kaikilla äideillä ole mahdollisuutta äitienpäivän juhlintaan. Sota Ukrainassa on jakanut perheitä, monet lapset ovat paenneet ystävällisiin maihin äitiensä ja mummojensa kanssa. Euroopassa on kuitenkin moni lapsi ilman äitiä, joka on jäänyt puolustamaan maataan.

Ukrainan äideille tämän kevään äitienpäivä on aivan erityinen. Päivää vietetään suuressa epävarmuudessa, epävarmuudessa oman perheen ja maan tulevaisuudesta.

80 vuotta sitten 10.5.1942 sotamarsalkka Mannerheim antoi äideille omistetun päiväkäskyn: ”Te olette kehdosta alkaen kasvattaneet sen polven, jonka ansiosta maa on vapaa.

Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana Te kasvatatte kodeissa isänmaalle uutta polvea, jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä.”

Mannerheimin toive rauhallisista oloista toteutui. Tuon toiveen toteutumista toivomme myös Ukrainan äideille ja koko maalle.