Olen melko varma, että ne, jotka väittävät suomalaisten olevan huonoja small talkissa, eivät ole koskaan käyneet hierojalla tai kampaajalla. Varaapa vaikkapa kampaamosta jokin parisen tuntia kestävä käsittely, niin saat uuden lookin lisäksi oppitunnin siitä, miten höpötellään sujuvasti tuntemattomienkin kanssa. Kolmen vartin niska-hartiahieronta toimii usein myös.

Aluksi kysytään aina, piditkö tänään vapaapäivän vai joko työpäiväsi päättyi. Jos vastauksessasi on enemmän kuin kolme sanaa, saat taatusti lisäkysymyksiä työstäsi. Kesälomista aletaan tiedustella jo varhain keväällä ja joulusuunnitelmista sitten viimeistään lokakuussa. Sää on myös aina toimiva jutustelun aihe. Siitä kelpaavat kaikki: millainen sää on ollut viime viikkoina, millainen sää on juuri tänään ja millaista säätä on lähiaikoina tulossa. Ja jos haluat valmistautua keskusteluihin etukäteen, kannattaa ainakin katsoa suosituimmat tv-ohjelmat ja lukea iltapäivälehtien otsikot. Niistä jotain nousee aina esiin.

Enkä nyt halua kritisoida, sillä kyllähän maailmaan ääntä mahtuu. Ja aivan varmasti moni asiakas nimenomaan haluaa jutustella. Mutta jos sattuu olemaan niitä, jotka mieluummin nautiskelisivat hiljaa, niin miten sen hienovaraisesti vihjaisisi loukkaamatta ketään? Sitä yrittää vastata kysymyksiin lyhyesti, mutta kohteliaasti, ja hivuttaa samalla kättä kohti houkuttelevaa lehtipinoa, mutta juuri silloin kampaaja kysyy, onko minulla lemmikkejä.

Ehkä oudoimmalta tämä höpöttely tuntuu hierojan pöydällä. Vieras ihminen koskettelee paljasta ihoani, painelee lihaksiani niin, että välillä ihan henki salpautuu, ja siinä sitten samalla pitäisi puhua lottoamisesta. Kyllä, eräs hieroja halusi kerta toisensa jälkeen käydä läpi kaikki hänen viime aikoina tekemänsä kenot, lotot ja pitkävedot, vaikka aina sanoin, etten itse harrasta niitä. Hän harrasti. Silloin asia ärsytti, mutta jälkikäteen mietin, että ehkä tuo tauoton paasaus oli hänen tapansa välttää kiusalliselta tuntuva hiljaisuus.

Onko kaikki hiljaisuus sitten kiusallista? Ei minusta. Nykyinen hierojani kysyy tarvittavat lihasten kireyteen liittyvät kysymykset, laittaa sitten rauhallista musiikkia soimaan ja aloittaa hieronnan. Sen jälkeen keskustelemme seuraavan kerran silloin, kun homma on valmista ja aika lopussa. Kiusallisuus on siitä kaukana. Sen sijaan suljen silmät, keskityn rentoutumaan ja toivon, ettei aika kuluisi niin nopeasti.

Yllättäen keskustelu on paras tapa välttää se, ettei hiljaisuudesta tule kiusallista. Elämäni paras hierontakokemus oli vuosia sitten, kun niskat olivat päässeet niin tuskaisen huonoon kuntoon, että tilanne oli jo vaatinut käynnin terveyskeskuksen päivystyksessä. Päädyin lääkärin lähetteellä fysioterapeutille, joka aloitti hoidon toteamalla ystävällisesti: ”En mielelläni puhu mitään hieronnan aikana, jotta voin keskittyä lihaksiisi”. Se oli hämmentävän yksinkertaista, ja hyvin toimivaa.

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja asuu Kotkassa, mutta ihmettelee tasaisesti ihan koko maailmaa.