Viime vuosi oli Suomen pesäpalloilun 100-vuotisen taipaleen juhlavuosi. Juhlat kuitenkin siirtyivät koronan vuoksi tälle vuodelle, mutta juhlia onkin nyt sitten pitkin maata.
Pesäpalloilu juurtui Haminan seudulle välittömästi, kun lajin kehittely käynnistyi. Mailapelejä oli pelattu ennenkin, mutta tämä oli jotakin uutta. Pesäpalloilun isä Tahko Pihkala otti lajiin viitteitä amerikkalaisesta baseballista sekä meikäläisestä kuningaspallosta.
Pesiksen kokeiluottelussa Inkeroisissa pelasivat Helsingin ja Kymenlaakson suojeluskuntien joukkueet. Tuosta pelistä on Inkeroisissa edelleen professori Tuomas Mäntysen laatima muistolaatta.
Sotien jälkeen innostus pesäpalloiluun oli Kymenlaaksossa vahvimmillaan. Maassa oli kaksi lajin keskittymää, Etelä-Pohjanmaa ja Kymenlaakso.
– Kymenlaaksossa oli jopa seitsemän joukkuetta, jotka pelasivat SM-sarjassa. Kyläseuroissa meno oli myös intensiivistä ja sieltä pääseurat ammensivat joukkueisiinsa uusia lahjakkuuksia
Näin sanoo haminalaisten tuntema Aarre Huovila, joka on elänyt pesiksen parissa yli 60 vuotta. Hän on ollut mukana kehittämässä lajia pelaajana, Haminan Palloilijoiden voimahahmona ja Pesäpalloliiton luottamushenkilönä.
Pesiksen harrastus alkoi Viipurinkadun tienoilla Kaarlonkadulla pihapiirien peleissä. Koska kenttiä ei ollut, pelattiin kadulla.
– Silloin ei autoliikenne häirinnyt. Harvat automiehetkin ymmärsivät harrastustamme eivätkä halunneet keskeyttää pelejämme, muistelee Huovila
Haminankin pesäpalloilussa menestys on ollut aaltoliikettä. Haminan Palloilijain menestyminen oli parasta aikana, jolloin laji ei vielä tuntenut kokopäiväisesti palkattuja ammattipelaajia. Sellaisiin satsauksiin Haminalla on ollut vain rajalliset mahdollisuudet.
Haminassa on lukuisia pesiksessä ansioituneita pelaajia ja toimijoita. Paavolan veljekset Pentti ja Pauno ja koko Paavolan suku ovat Huovilan kriteereillä ihan kärkipäätä.
Vuosina 2020 ja 2021 menehtyneet veljekset olivat erinomaisia pelaajia mutta ymmärsivät lajia myös laajemmin.
Pentti valittiin 1940-luvulla Vuoden lukkariksi mutta suurimmat ansiot hänelle oli pesiksen järjestöelämässä, josta hänet palkittiin liitoin kultaisella ansiomerkillä. Kuusi Itä-Länsi -peliä osoittavat kyllä miehen tason pelaajana. Pentti teki komean työuran raastuvanoikeudessa .
– Pentillä oli mittavat arkistot. Kaiken, mitä lajiin liittyi, hän kirjasi.
Taitava oli myös Pentin pikkuveli Pauno: kaksi Itä-Länttä. Työt veivät Paunon eli Pantsan Lahteen mutta HP:n paitaa hän kantoi vielä kaudet 1956 ja 1957.
– Pantsalla oli tilava työsuhdeauto ja sillä reissasimme pelimatkoillekin.
Paavolan suvulla on ollut Huovilan mukaan valtava merkitys pesiksen juurtumiselle Haminan. Otso ja Onni Paavolan rakkautta lajiin kuvastaa heidän Haminalle lahjoittamansa pesäpalloilijapatsas.
– Patsaan paikka vain on väärä. Sijainti Lipputornin vierellä tuuhean kuusen juurella on johtanut siihen, etteivät haminalaiset edes tiedä patsaan olemassaoloa. Oikea paikka olisi Kesäpuiston laidalla Fredrikinkadun varrella.
Aarre Huovilan oma pesisura alkoi 1940-luvun lopulla.
– Pelikaverini halusivat minut mukaan Korialla pelattavaan sarjapeliin. Luvan he kysyivät äidiltäni, vasta sitten pelistä kertoivat minulle.
Aarre Huovila muistetaan edelleen parhaiten HP:n viimeisimmän SM-kultajoukkueen pelinjohtajana kesältä 1974.
– Joukkueessa oli valtavasti taitoa ja yhteishenki oli mahtava. Tuosta 15 hengen ryhmästä on elossa enää seitsemän. Kerran kesässä kokoonnumme Haminassa.
– Uskon vakaasti lajin tulevaisuuteen Haminassakin. Täällä tehdään laajaa ja tasokasta työtä nuorten parissa muuallakin kuin HP:ssä ja nuorten menestyksistä olemme saaneet nauttia vuosittain, arvioi Huovila.
