Kesäkuun alku oli jälleen riemuylioppilaiden aikaa. Riemuylioppilaita ovat ne, joiden ylioppilaaksi pääsystä on kulunut 50 vuotta. Tavaksi on tullut, että joka kevät lukion päättäjäisten yhteydessä uusin riemuylioppilasvuosiluokka kokoontuu.

Tuota perinnettä on noudatettu Haminassakin. Nyt olivat vuorossa keväällä 1972 ylioppilaiksi Haminan yhteiskoulusta valmistuneet nuoret.

– 26 sen kevään ylioppilaasta paikalle pääsi 17. Osalla oli este ja oli muutama ehtinyt kuollakin, kertoi Marja-Liisa Ström (s. Päärni).

Hauskaa osattiin pitää. Yksityisenä keskikouluna 1959 aloittanut koulu laajensi yliopistoon johtavaksi 1967. Muutto kunnon tiloihin oli edessä 1963, kun koulu muutti Pappilansalmen kouluna tunnettuun koulutaloon. Yksityisen kouluna jatkettiin 1975:een asti.

Parasta tapaamisessa oli vanhojen kouluvuosien muistelu ja ystävien tapaaminen. Opettajat olivat tuolloin vahvoja persoonia, joita pelättiin ja kunnioitettiin.

– Rehtorimme Leo Lindgren oli vahva ja pelättykin auktoriteetti. Äidinkielen opettajamme Väinö Voutilainen sai meidät paneutumaan omaan kieleemme ja teimmekin hurjan tuloksen juuri äikässä, kertoi Ström.

– Vaikka välillä pidettiin vauhtia, meillä oli myös luottoa. Teimme porukalla matkan Pietariinkin. Luokallamme oli myös kellarikämppä, jonka opettajat jättivät rauhaan, kertoi Hannu Suntio.

Luokan hyvää yhteishenkeä kehuivat kaikki:

– Kun meille annettiin vastuuta omista tekemisistä, kannoimme vastuun. Teimme porukalla pyöräretkiäkin ja kävimme Ulko-Nuokossakin, josta ei sieniä tosin saatu, nauroi Marja-Liisa Ingall (s. Sakki).