Selvisin juhannuksesta hengissä. Taas kerran. Vaikka joskus on ollut hilkulla.
1970-luvun lopulla vietimme juhannusta Pitkässä Kotkassa. Eräs seurueeseemme kuulunut tyttö lähti uimaan vaatteet päällä kohti aavaa ulappaa. Hyppäsin vaatteita riisumatta mereen ja lähdin pelastamaan tyttöä. Sain tytöstä otteen, mutta voimani eivät riittäneet kannattelemaan häntä pinnalla. Kokkosen Köpi hyppäsi seuraavaksi mereen ja tuli pelastamaan tytön.
Minä jäin pulikoimaan painavat paksupohjaiset sandaalit jalassani keskelle merta. Vain vaivoin pääsin takaisin rannalle.
Menin kuivattelemaan märkiä vaatteitani nuotion ääreen. Minua saapui lohduttamaan nuori kaunis nainen, jonka kanssa menin myöhemmin naimisiin. Ulapalle uinut tyttö ja tennismestari Köpi ovat kuolleet jo vuosia sitten. Minä ja nuori kaunis nainen elämme edelleen avioliitossa.
Kuorsalossa tuli vietettyä useampikin nuoruuden juhannus. Kerran keksimme mennä Hellbergin Peten kanssa juomaan lonkeroa hautuumaalle. Korkinavaaja oli tietysti jäänyt kotiin, joten avasimme kruunukorkit hautakiven reunaa vasten sihauttamalla.
Juopottelu hautausmaalla ei enää tulisi ensimmäisenä mieleen, mutta voinhan kertoa lapsenlapsilleni, että pappa on sellaistakin kokeillut. Onneksi pissasimme ristiin vasta hautuumaan muurien ulkopuolella.
Eräänä toisena juhannuksena hyttyset herättivät minut keskellä yötä teltassa. Yritin pimeässä suihkuttaa hyttyssprayta kämmeneeni, mutta reikä osoittikin silmään. Vasen silmäni sokeutui viikoksi.
Toinen silmätapaturma sattui Kuusisessa. Yritin ottaa väkisin Lumikki-kissaa syliini parvelta, jolloin kissa läppäsi minua kynnet esillä olevalla tassullaan oikeaan silmään. Taas viikko vierähti puolittain sokeana. Värejä kyllä näin, mutta en mitään muotoja.
Juhannus aivotärähdyspotilaan saattajana Kuusankosken polilla ei unohdu koskaan.
”Kuka miä olen?” saatettavani kysyi minulta valkean kuohan pursutessa suupielistä sairaalavuoteen lakanalle.
”Elvis Presley”, vastasin.
”Ihanko varmasti?”