Haminan kaupunki on perustanut Raatihuoneentorille Tähtikadun. Tähtilaatalla muistetaan merkittäviä haminalaisia henkilöitä ja instituutioita. Toistaiseksi laatan ovat saaneet seitsemän henkilöä sekä Keisarillinen Suomen kadettikoulu ja Reserviupseerikoulu. Jokainen nykyisistä laatan saaneista on sen myös ansainnut. Tähtilaatoista päättää kaupunginjohtaja.

Tätä taustaa vasten tulee aika ajoin pohdiskeltua, kenelle tai mille seuraavat laatat soisin. Itse pidän tähtilaatan myöntämisen edellytyksenä henkilön tai tahon poikkeuksellisen suurta merkitystä Haminalle ja sen edeltäjäkunnille tai koko Suomelle. Kyseessä voi olla myös oman alansa erityinen ja ansioitunut taitaja.

Ensimmäisenä tulee mieleen summalainen puuvene. Sille minä tähtilaatan antaisin ilman epäilyksen häivää. Runsas vuosi sitten ilmestynyt Jorma Rautapään ja Timo Suomalaisen kirja Veneenveistäjien Summa kertoo sanoin ja kuvin summalaisista veneveistäjistä ja -veistämöistä sekä tietenkin veneistä.

Summasta on lähtenyt aikoinaan lotjia Kaspianmerelle sekä mahonkiveneitä Amerikkaan. Mutta se ”summalainen” on kuitenkin toista maata. Se on meriläismallinen, hyvin merikelpoinen ja erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuva vene. Vaikka veneveistämöitä ei Summassa enää ole, käytettyjen veneiden markkinoilla ”summalainen” on edelleen vahva tuotemerkki, brändi ja laadun tae. Minusta summalainen puuvene on tähtilaatan ansainnut.

Venäjä ei ole nyt oikein hyvässä huudossa. Rohkenen palata ajatuksissani kuitenkin 1800-luvulle, jolloin Suomi oli suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarin alaisuudessa. Suomella oli kuitenkin omat säätyvaltiopäivät ja hallitusta vastaava senaatti sekä pääosin oma lainsäädäntö. Vuonna 1860 Suomi sai luvan ottaa käyttöön myös oman valuutan, Suomen markan.

Monet asiat vaativat kuitenkin Venäjän keisarin vahvistuksen voimaan tullakseen. Suomen asiat keisarille esitteli ylimpänä virkamiehenä ministerivaltiosihteeri. Vuosina 1881-88 ministerivaltiosihteerin virkaa hoiti vapaaherra Theodor Bruun, Summan kartanon omistaja. Hän oli haminalaisen kauppiassuvun neljättä polvea, opiskeli Pietarin yliopistossa lakia ja siirtyi valmistuttuaan vuonna 1844 Venäjän keisarin kansliaan. Hän hoiti virkojaan menestyksellisesti niin, että keisari Aleksanteri III nimitti Theodor Bruunin vuonna 1881 ministerivaltiosihteeriksi.

Mielenkiintoiseksi Theodor Bruunin tekee myös se, että keisari myönsi hänelle vuonna 1885 todellisen salaneuvoksen arvon. Kyseinen arvonimi oli suomalaiselle myönnettynä hyvin harvinainen ja se oli keisarillisen Venäjän rankijärjestelmän toiseksi korkein. Todellisen salaneuvoksen arvo antoi haltijalleen myös mahdollisuuden puhutella keisaria ilman välikäsiä.

Vapaaherra Theodor Bruun osallistui Suomen säätyvaltiopäiville aatelissäädyn edustajana kahteen otteeseen vv. 1963-64 ja 1877-78.

Ministerivaltiosihteeri, vapaaherra Theodor Bruunia pidettiin Suomessa venäläismielisenä, mutta vastaavasti Venäjällä asiantuntevasti Suomen asioita ajavana. Hän piti muun muassa yllä tarvetta Suomen oman perustuslain määrittelylle.

Nostankin myös vapaaherra Theodor Bruunin varteenotettavaksi tähtilaatan saajaksi.