Sain Virtasen Lasselta lainaksi metallinpaljastimen. Samaan aikaan tyttärenpoikani Patrik saapui meille kyläilemään. 8-vuotias oli katsonut YouTubesta metallinetsintään liittyviä videoita, joten hän tiesi mistä on kysymys.

Kerroin Patrikille, että Mullinkosken rannoilla on ollut asutusta jo silloin kun muu Vehkalahti kasvoi metsää. Kerroin myös kulta-aarteesta, joka on haudattu tänne.

”Jos me löydetään kultakirstu, matkustetaan Espanjaan miettimään mihin matkustetaan”, sanoin pojalle, jonka silmät säkenöivät kuin timantit.

Kotipihalla piippasi koko ajan. Appeni oli haudannut talon rakennusvaiheessa nauloja maahan.

Päätimme lähteä kauemmas. Kävelimme Mullinkosken sillan Patterinkadun puoleiselle rannalle.

Heti piippasi. Kaivoimme mullan alta valkoisen kierrekorkin, jossa luki mustin kirjaimin ALKO. Seuraavaksi kuoputimme esiin lähes tunnistamattomaksi hapertuneen kaljatölkin.

Kävelimme rannalta poispäin, polkua pitkin kohti paikkaa, jossa Blues-kivi muistaakseni sijaitsi. Viidenkymmenen metrin matkalta löytyi kolme lonkerotölkkiä ja kaksi kaljatölkkia.

”Missä se kulta-aarre on?” Patrik kysyi.

”Jollain on ollut se mielessä”, vastasin.

Olin nähnyt Pelle Miljoonan Facebook-ryhmän sivuilla kuvan, jossa Blues-kiveen oli maalattu valkoisella maalilla BLUES. Patterinkadulla asunut Petri Tiili maalasi nuorena poikana kiveen tuon sanan, mutta aikojen saatossa maali oli kulunut pois.

Järvisen Jontsa kirjoitti kymmenen vuotta sitten kiveen uudelleen BLUES. Ajan hammas oli syönyt nekin kirjaimet.

Löysimme kiven, jonka muistelin olevan Blues-kivi. Siinä ei lukenut mitään. Se kasvoi sammalta.

Kun kävelimme pitkin Mullinkosken siltaa takaisin kotipihalle, Patrik näytti sormella rannalle ja sanoi: ”Kato pappa, tossa kivessä lukee pluuse.”

Kiveen oli maalattu valkoisella maalilla BLUES.

Ilkka Muurman

Kirjoittaja on paljasjalkainen haminalainen.