Energiakonserni Fortumin talousongelmat ovat nousseet vauhdilla jälkiviisastelujen kohteeksi. Koska Suomen valtio on Fortumin enemmistöomistaja, arvosteluihin liittyy myös poliittisia intohimoja. On niin helppo nostaa ministereitä ja hallituksia tikunnokkaan niistäkin asioista, jotka eivät ole näiden päätäntävallassa. Kritiikki on paikallaan, kunhan pysytään asiassa.

Fortum syntyi, kun huoltovarmuuden kannalta kaksi isoa valtionyhtiötä Neste ja Imatran Voima yhdistettiin. Neste oli huolehtinut raakaöljyn maahantuonnista, jalostamisesta ja polttoaineiden jakelusta. IVO taasen oli sähköntuottaja, joka ylläpiti valtakunnallista sähkönsiirtoverkkoa. Molempien yhtiöiden tuotteilla oli siten suuri merkitys kansalaisille ja yrityksille.

Valtio on enemmistöomistajana myös Fortum Oyj:ssä. Sen vaikuttamismahdollisuudet yhtiön päätöksiin kuitenkin muuttuivat, kun Fortum meni pörssiin. Totutulle ”poliittiselle ohjaukselle” ei ole enää sijaa. Ministerit eivät enää voi marssia yhtiön hallituksen tai toimitusjohtajan pakeille kertomaan, mitä näiden tulisi tehdä. Omistaja käyttää nyt ääntään Fortumin yhtiökokouksessa.

Kun yhtiö voi hyvin, isoihinkaan virheratkaisuihin ei puututa. Kun menee huonommin, kuten nyt, esille kaivetaan kaikki ongelmat. Valtakunnallisen sähkönsiirtoverkon myyminen ulkomaisille sijoittajille oli suuri virhe. Verkko on Carunalle puhdasta bisnestä, mikä näkyy korkeina siirtomaksuina. Oltuaan suomalaisomistuksessa valtakunnanverkko oli ennen muuta huoltovarmuuden tae. Tämän näkökulman vaalimisessa valtio-omistaja ei onnistunut.

Omistajan olisi tullut reagoida myös vuonna 2017, kun Fortum ryhtyi ostamaan itseään kymmenen kertaa suurempaa saksalaista Uniperia. Fortumin omat investoinnit Venäjälle ovat kymmenien miljardien tasoa. Kun Uniperinkin liiketoiminta on riippuvainen Venäjän maakaasusta, Fortumin Venäjä-riski kasvoi moninkertaiseksi.

Kun Putin hyökkäsi Ukrainaan, Fortumin Venäjä-riskit laukesivat. Erityinen murheenkryyni on juuri Uniper. Venäjän kaasuhanat menivät kiinni, jolloin Uniper joutuu ostamaan maakaasua kalliilla hinnalla muualta samalla, kun se joutuu myymään sitä asiakkailleen vanhoilla sopimushinnoilla. Hyvin ei ole käymässä myöskään Fortumin muiden Venäjä-sijoitusten.

Fortumin virheratkaisuista päävastuun kantavat yhtiön entiset ja nykyiset hallituksen jäsenet ja toimitusjohtajat. Valtio-omistajan vastuut sen sijaan liittyvät siihen, että siltä on puuttunut kantti kutsua yhtiökokous koolle ja vaihtaa enemmistöomistajan äänillä Fortumille sellainen hallitus, johon se luottaa. Oliko niin, että sähkönsiirtoverkko- ja Uniper-kauppojen aikaisen Fortumin arvostetun johtokaksikon eli hallituksen puheenjohtaja Sari Baldaufin ja toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin toiminnan kyseenalaistaminen oli liian korkea kynnys maan silloiselle hallitukselle?

Olen jälkiviisaasti myös sitä mieltä, että maan huoltovarmuuden kannalta tärkeiden toimintojen tulisi olla valtion tai ainakin suomalaisyritysten omistuksessa. Muun muassa valtakunnallinen sähkönsiirtoverkko ja nyt Digitan hallinnoimat radio- ja tv-verkot lähetysasemineen ja mastoineen kuuluvat tähän sarjaan.

Vakavasti sen sijaan tulee pohtia, onko valtion viisasta olla mukana korkean riskin pörssiyhtiöissä. Tällaisia ovat muun muassa kovasti kilpailuilla toimialoilla toimivat yhtiöt. Muistamme vuosikymmenien takaa valtioenemmistöisen pörssiyhtiö Soneran. Sehän kävi Saksassa hävittämässä toimilupakaupoillaan runsaat neljä miljardia euroa. Onko Fortum seuraava Sonera?

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.