Jokaisella kylällä on tarinansa, joita tutkija ottaa mieluusti vastaan.

Haminan museot käynnisti jo ennen koronaa hankkeen kylien tarinoiden tallentamiseksi. Rahoitusta mm. projektitutkijan palkkaamiseen saatiin Googlen Tides-rahastosta. Hankkeen läpivientiin epidemia toi viivästyksiä ja varsinaisesti työhön on päästy vasta tänä kesänä. Alkukesästä toteutettiin kyläkiertue, jolloin projektitutkija kiersi kylissä monitoimiauto Päivänsäteen mukana tehden hanketta tutuksi. Elo-syyskuussa aletaan kerätä tarinoita talteen.

– Tarinankerronnan tuloksia on tarkoitus tuoda esille kotiseutumuseossa jonka perusnäyttelyn uudistus on parhaillaan käynnissä, kertoo hankkeen projektitutkija Jan Vihonen.

– Aineistoa, tekstiä ja kuvia esitellään myös sähköisessä muodossa. Se tavoittaa varsinkin nuoria paremmin.

Jo alkuvaiheessa ovat  kylien erityispiirteet tulleet ilmi. Rannikkokylät eroavat tavoiltaan sisämaasta, alunperin ruotsinkielisissä kylissä on säilynyt omia piirteitään jne. Eroavaisuudet näkyvät mm. elinkeinoissa, juhlissa, tavoissa ja puheenparsissa.

– Kartanokylät ovat omanlaisiaan. Samoin kylät, joissa on ollut teollisuutta. Mielenkiintoista on tutkia myös maanviljelyksen muutosta. Ensimmäisten traktoreiden tulo kylään on ollut merkittävä murroskohta.

Vihonen mainitsee Sivatin kylän esimerkkinä erikoistuneesta kielenkäytöstä.

– Sivatin alakylä oli lähellä kaupunkia. Sieltä käytiin palkollisina Pampyölissä upseereiden perheissä, puheeseen tarttui ilmaisuja työpaikoilta. Sivatin ns. yläkylässä (Kolsilassa) oli taas erilaiset puheenparret.

Jan Vihonen sopii tapaamisaikoja tarinoiden keruuta varten.

– Keräämme tavallisten ihmisten kokemuksia ja muistoja. Sellaisia tarinoita, jotka eivät päädy historian kirjoihin.

Jos sinulla on omaan kylääsi liittyviä tarinoita, anekdootteja, muistitietoa ja omia kokemuksia, ota yhteyttä tutkijaan!