Kommodori Arto Saarinen (vas.) ja hallituksen jäsen Hannu Hillo paviljongin takaterassilla.

Haminan Pursiseura juhlii lauantaina 140-vuotista taivaltaan omassa purjehduspaviljongissaan. Tervasaaren vastarannalla sijaitseva paviljonki rakennettiin jo 1894, mutta rakennus paloi tuhopoltossa 1908. Uusi paviljonki vihittiin käyttöönsä jo seuraavana vuonna 1909.

– Haminan Pursiseura on yksi Kymenlaakson vanhimmista urheiluseuroista. Ensimmäisinä vuosina käyttämämme purjehduksen kilpailuradat ovat edelleen osittain käytössä, valistaa seuran kommodori Arto Saarinen.

Seuran alkuvuosina käytetty purjehduskalusto oli huomattavasti nykyistä vaatimattomampaa. Paikallinen veneenveisto-osaaminen otti purjehduksenkin omakseen ja pian Haminassa valmistetut veneet myös menestyivät ja saivat mainetta.

HPS tekee yhteistyötä Haminan kaupungin kanssa.

Haminan Pursiseuran paviljonki tuhoutui tuhopoltossa 1908, mutta uusi, nykyinen paviljonki vihittiin käyttöön jo seuraavana vuonna 1909.

– Kaupungin suhde mereen on muuttunut myönteiseksi ja samalla on meidän roolimme yhteistyökumppanina vahvistunut. Kehitämme yhteistyössä esimerkiksi veneiden talvisäilytysaluetta, koska kaupungilla ei ole henkilöä, joka hoitaisi niitä asioita keskitetysti, sanoo Saarinen.

– Olemme valmiita vastaamaan Tervasaaren talvisäilystyskentän talvihoidosta ja järjestyksestä, kunhan asiasta laaditaan kirjallinen sopimus. Toistaiseksi vaihtoehtoista talvisäilytysaluetta ei ole löytynyt, sanoo HPS:n hallituksen jäsen Hannu Hillo.

HPS:n 140-vuotisjuhlaan on tulossa noin 60 henkilöä.

– Puhe, juhlaruokailu, sopiva musiikki. Rento ja merihenkinen tilaisuus, siihen pyrimme. 10 vuoden kuluttua juhlimme sitten rennommin.

Kommodori Saarinen sanoo, että korkea 140 vuoden ikä oikeuttaa pursiseuralaisia tiettyyn ylpeyteen.

– Toimintamme ei ole koskaan ollut mikään yhden miehen show. Porukalla hommat on hoidettava pitkällä aikajänteellä siten, että toiminta pysyy jatkossakin tasokkaana.

– Oman paviljongin ylläpitäminen on meille tärkeää mutta myös kuluttavaa. Paviljonki on meille 10 000 euron vuosittainen kuluerä. Kunnioitamme perinteitämme, sillä koemme olevamme osa jotakin isompaa.