Elokuun 24. päivä tuli kuluneeksi puoli vuotta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. 24. elokuuta oli myös Ukrainan itsenäisyyspäivä.

Kulmakivessä toimivan ukrainalaisten apupisteen vapaaehtoiset, tilaisuuden tukijat, yhteistyökumppanit ja ennenkaikkea sotaa paenneet ukrainalaiset järjestivät Kasper-saliin tunteikkaan itsenäisyyspäivän juhlan.

– Olette kaukana kotoa. Haluamme tarjota teille rauhaa ja mahdollisuuden niin normaaliin elämään kuin se vaan on mahdollista. Tämä tarkoittaa turvallisuutta, kotia, työtä, koulua, hoitoa, harrastuksia, kaikkea sitä, mitä elämään kuuluu. Uskon myös, että meillä on paljon opittavaa toisiltamme. Siksi on tärkeää, että olemme vuorovaikutuksessa keskenämme, sanoi kaupunginjohtaja Hannu Muhonen tervehdyspuheessaan.

Muhonen kertoi tavanneensa Hamina Tattoon yhteydessä Ukrainan Suomen suurlähettiläs Olga Dibrovan.

– Olen kutsunut hänet uudelleen vierailulle Haminaan tavoitteena sopia yhteistyöstä, esimerkiksi suhteiden luomisesta johonkin ukrainalaiseen kaupunkiin. Toivon teiltäkin vinkkejä, mikä kaupunki sopisi yhteistyökumppaniksi, Muhonen innosti yleisöä, ja ehdotuksia satelikin heti.

Ukrainalaisten esittämissä kiitospuheenvuoroissa ilmeni, miten merkityksellinen ele yhteinen juhla ja kaupunginjohtajan osallistuminen siihen heille oli.

– Kun pääsemme taas kotiin Ukrainaan, kutsumme teidät kylään. Silloin on meidän vuoromme olla vieraanvaraisia, toivotti useampikin.

Salin täyttänyt yleisö sai nauttia ohjelmasta, jota tarjosivat pianisti Kira Dzherdzh, tanssija Liza Stepanova, hiphoptanssija Sveta, laulajat Olena Mogijlnik ja Pinja Peltonen sekä Anne Schürman oppilaineen.

Olena Mogijlnik esitti kansanlaulun, jonka haikea poljento herkisti yleisön.

– Laulu kertoo onnettomasta rakkaudesta. Se on Ukrainassa hyvin tunnettu ja sopii tunnelmaan, Olena kertoi.

Hän on kotoisin Harkovan seudulta, mistä hän pakeni nelivuotiaan poikansa kanssa Suomeen kesäkuussa.

– Kotitalostamme ei ole jäljellä kiveä kiven päällä. Lähes koko kylä on maan tasalla.

Huolimatta sodan ja menetysten mustista sävyistä oli läsnä myös ilo. Se syntyi myötätunnosta, yhteisestä ymmärryksestä ja ukrainalaisten toivosta, että kotiin joskus päästään takaisin.