Keksin markkinaraon kodin ja roskalaatikon välissä: alan woltata roskapusseja eteisestä roskalaatikkoon.

Varsinkin ruuhkavuosia elävien lapsiperheiden arki on niin hektistä, että kukaan ei ehdi viemään roskapusseja jätesäiliöön. Eteinen pursuaa roskia, eikä sisään tai ulos pääse enää kuin takaoven kautta. Viikkoja asunnossa muhineisiin roskapusseihin sisältyy paitsi roskia, myös haju- ja jopa terveyshaittoja. Aina niin valppaat jyrsijätkin saattavat saapua Roskajaskan apajille.

Niin, firmani nimi on Roskajaska, jonka slogan kuuluu: ”Älä huku paskaan, luota Roskajaskaan!”

Roskajaskan myötä rakas harrastukseni muuttuu työksi. Olen woltannut roskia jo neljänkymmenenkahden vuoden ajan. Sattumalta olen ollut naimisissa yhtä kauan.

Kauan sitten Michael Schumacher ajoi autonsa kaiteeseen, ja lähtö uusittiin. Olin veikannut saksalaista voittajaksi. Suutuspäissäni ryttäsin pelikupongin ja heitin sen roskiin. Vein täyden roskapussin taloyhtiön sekajätelaatikkoon.

Vasta seuraavana päivänä tajusin, että sairaalaan kiidätetty formulakuski oli merkitty uusintalähdössä poissaolleeksi, joten saisin kuponkia vastaan sijoittamani rahat takaisin.

Kävelin hartiat kyyryssä jätekatokseen ja aloin availemaan Kanuunan muovikasseja. Pusseja aukoessani minulle avautui rannaton kysymysten meri. Kenellä on varaa juoda Presidenttiä? Kuka harrastaa suojattua seksiä? Onko menkat Mirkulla? Vai Lissulla? Onko Jarkka heittänyt kaljalasin seinään? Vai onko Peksulta ote livennyt?

Lopulta kuponki löytyi. Euron kolikko kourassani poistuin Kaivokadun R-kioskilta vihellellen Kwai-joen siltaa.

Bisnesälyä minulla on aina ollut. Roskajaska on nerokkainta, mitä tähän asti olen keksinyt. Ehkä seuraavana on vuorossa ajatusten wolttaus perheissä, joissa perheenjäsenet ovat kyvyttömiä kommunikoimaan keskenään.

Ilkka Muurman

Kirjoittaja on paljasjalkainen haminalainen.