Olemme joutuneet jo runsaan puolen vuoden ajan seuraamaan Venäjän brutaalia hyökkäystä Ukrainaan. Venäjän joukot etenivät alussa nopeasti Kiovan porteille, valloittivat Harkovan seudun ja vyöryivät kahdeksan vuotta sitten valloittamaltaan Krimiltä Mustanmeren rannikon ukrainalaisiin kyliin ja kaupunkeihin. Donbassin alueella venäläiset tukivat ukrainalaiskapinallisia.

Ukraina ei kuitenkaan lannistunut. Vahvan maanpuolustustahdon, oman koulutetun armeijan sekä Naton ja EU-maiden tuen avulla Ukraina on kääntänyt sodan kulun. Monia alueita on valloitettu takaisin. Putin on joutunut tarttumaan yhteen viimeisimmistä oljenkorsistaan ja on määrännyt maahan osittaisen liikekannallepanon.

Venäjän käyttämä sotaväki on tähän asti koostunut lähinnä yksityisen Wagner-yhtiön palkkasotilaista sekä maan reuna-alueiden kansantasavalloista tulevista ammattisotilaista. Moskovan ja Pietarin nuoria miehiä ei rintamalle ole viety.

Nyt tilanne on toinen. Palvelukseenastumismääräyksiä toimitetaan joka kotiin, jossa vain tiedetään olevan sopivan ikäisiä miehiä. Ovelle kolkutetaan öiseen aikaan ja joukkojen kokoontumispaikalle määräyksen saaneen tulee ilmoittautua seuraavana aamuna.

Hämmennys on suuri ja jopa paniikkia esiintyy. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan venäläisille tarjoiltiin lyhytkestoisena ”erikoisoperaationa”, nyt se on raakaa sotaa koskettaen myös tavallisia venäläisperheitä.

Moni sellainen, joilla on mahdollisuus, on lähtenyt maasta välttyäkseen rintamalle kuljetukselta. Liikekannallepanoa vastustetaan myös kaduilla mielenosoituksin. Venäjän turvallisuuspalvelun ja kansalliskaartin joukot pidättivät viikonlopun aikana yli kaksituhatta mieltään osoittavaa. Heitä odottaa jopa 15 vuoden tuomio.

Läntinen maailma on toimittanut ukrainalaisille kymmenien miljardien eurojen arvosta aseita, ammuksia, panssarivaunuja, ohjuksia, ruokaa ja ensiaputarvikkeita. Sodan eskaloitumista koskemaan koko Eurooppaa, Nato-maita tai koko maailmaa on pyritty kuitenkin välttämään viimeiseen asti.

Liikekannallepanopuheessaan Putin totesi, että heitä vastassa on Ukrainan ohella koko länsi, EU ja Nato. Tällä hän kai pyrki perustelemaan maansa kansalaisille sekä liikekannallepanoa että maan taloudellisten voimavarojen suuntaamista aseteollisuuteen. Venäläisille on luvassa kovia aikoja.

Samanaikaisesti Putin järjestää valloittamillaan alueilla sotilaiden tukemia ”kansanäänestyksiä” Venäjään liittymisestä. Krimin tavoin Venäjä julistanee laittomiin äänestystuloksiin viitaten alueet osaksi Venäjän valtiota ja katsoo, että Ukrainan toiminta niiden takaisin valloittamiseksi on hyökkäys Venäjän koskemattomuutta vastaan.

Voiko Nato ja EU enää olla sotilaallisesti sivustakatsoja? Voivatko kansanvaltaiset ja suvereenit valtiot tai arvojaan korostavat NATO ja EU enää vain seurata sivusta Venäjän sotarikoksia? Mikä on se hetki tai Venäjän teko, jolloin nämä tahot, johon me suomalaisetkin kuulumme tai kohta kuulumme, katsovat, että tämä ei käy?

Tukea hyökkäykselleen Putin ei saa myöskään enää vielä muutama viikko sitten ystävikseen mainitsemiltaan Kiinalta ja Intialta, jotka ovat voimakkaasti tuominneet Venäjän toimet. Putin on jäämässä yksin.

Oma jokerikysymyksensä on myös se, milloin Venäjän 140-miljoonainen kansa herää?

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.