Venäjän 24.2. aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on hallinnut yli puoli vuotta Reimarinkin palstoja. Pelkästään pääkirjoituspalstalla sotaa ja sen seurauksia on käsitelty kahdeksassa artikkelissa.

Koko maailmaa järkyttänyt sota tuomittiin heti kaikkialla laajasti, mutta kaikki valtiot eivät niin tehneet puhtaasti poliittista ja kaupallisista syistä.

Sodan aloittaminen yhdisti Euroopan Unionin maat tiiviiseen rintamaan. EU ryhtyi myös heti tukemaan Ukrainan ponnistuksia ylivoimaista vihollista vastaan.

Valloitussodalla on ollut juuri päinvastainen tulos, johon Venäjän presidentti pyrki vahvoilla kannanotoillaan ennen sotaanlähtöään.

”Putin vaati Natoa sitoutumaan olemaan laajentumatta Euroopan maihin. Vaatimus koski Ukrainan ohella myös Suomea ja Ruotsia. Naton suosio päinvastoin kaksinkertaistui maissa välittömästi.” (Reimari 2.3.2022).

Suomen ja Ruotsin jäsenhakemukset Natoon ovat edenneet vauhdilla, Naton jäsenmaista jäsenyytemme esteenä on enää kaksi Nato-maata Turkki ja Unkari.

Ennen sotaa Ukraina ilmoitti, ettei maa pyri Naton jäseneksi, mutta viime kuukausien tapahtumat ovat muuttaneet Ukrainan johdon mielipiteen.

Sota Ukrainassa aloitti välittömästi pakolaisvirran länteen ja tähän mennessä maasta arvioidaan lähteneen pakolaisiksi noin seitsemän miljoonaa kansalaista, naisia, lapsia ja vanhuksia.

Sotaonni on viime päivinä keikahtanut vahvasti Ukrainan puolelle, mutta rauhaan on vielä matkaa. Ukraina on saanut valtavasti materiaaliapua Yhdysvalloilta, Saksalta ja muilta länsimailta, mutta ratkaisevinta sotamenestyksessä on ollut Ukrainan kansan halu taistella itsenäisyytensä puolesta.

Juuri nyt näyttää, että Venäjän sotakone olisi suurissa vaikeuksissa, mutta ratkaisua sotaan ei saada sotatantereilta. Sen täytyy tulla Kremlistä, kun maan eliitti viimein yhdistyy kaatamaan diktaattori Putinin valtaistuimeltaan.

Jorma Haapamäki

Päätoimittaja