Vietin 60-vuotispäiviäni seitsemän vuotta sitten Mullinkoskella. Juhlissa esiintyivät Forsmanin Eve ja Japa, jotka lauloivat minulle muun muassa Beatlesia.

Seitsemänkymppisiäni juhlin kolmen vuoden kuluttua Murcian kasinolla. Jos Costello Hautamäki ei pääse tulemaan, pyydän Pekkolan Tomppaa ja Toikan Mattia esittämään pari biisiä ajalta ennen heidän syntymäänsä.

Rubiinihääpäiväämme oli tarkoitus viettää maassa, jossa on rubiiniesiintymiä. Korona sotki suunnitelmat, joten paikaksi valikoitui Yhdysvaltojen sijaan taas Mullinkoski. Hallikaisen Jukka lauloi meille häävalssimme Akselin ja Elinan häävalssin ja Kulkurin valssin, sekä vaimoni lempikappaleen Sinua, sinua rakastan. Jukkaa säesti haitarilla Kiia-Maria Piispa.

Kultahääpäiväämme vietämme vuonna 2030 paikassa, jossa on kultaesiintymiä. Lähimmät kultahiput taitaa löytyä Lapista. Jos Keith Richards ei ehdi, kysyn Katri Helenaa.

Omaa kuolinpäiväänsä ei kukaan voi tietää. Voin olla kuollut, kun luet tätä. Tai sitten vielä 100-vuotiaanakin kirjoitan näitä tarinoitani, tuskin kuitenkaan enää paperilehteen.

Joka tapauksessa olen valmistautunut huolella myös omiin hautajaisiini. Varasin Leirikankaalta hautapaikan läheltä Suomalaisen veljesten suunnittelemaa kappelia ja kävin koemakaamassa ruumisarkun. En viitsi liikkeen nimeä mainita, ettei syytetä piilomainonnasta. Mutta sanotaan nyt näin, että palvelu oli ystävällistä ja arkut pehmeitä.

Kappelissa lauletaan toiveeni mukaisesti Highway to Hell. Jos Brian Johnson ei pääse paikalle, kappaleen saa esittää Soranummen Pekka tai Huopaisen Kaitsu.

Haudalle sopii mainiosti bluesstandardi I Didn’t Wake Up This Morning. Koska Muddy Waters on estynyt saapumasta, pestaan Laamasen Jypän, Kantojärven Peran ja Jimmie Lawsonin.