Meneillään on jalkapalloilun kummallisimmat MM-kisat. Voittaa tittelin lopulta mikä maa hyvänsä, kisat jäävät historiaan kansainvälisen jalkapalloliiton korruptiossa vellovan FIFAn ja ihmisoikeuksien oppitunnit kokonaan väliinjättäneen Qatarin merkillisenä näytöksenä.

MM-lopputurnauksen Qatarille myönsi 2010 FIFAn hallitus, jonka silloisista 22 jäsenestä 16 on myöhemmin joko saanut tuomion korruptiosta tai joutunut tutkinnan kohteeksi.

Päätös piti julkisuuden paineista huolimatta ja nyt on Qatar investoinut aavikkostadioneihin satoja miljardeja pohjattomista öljy- ja kaasuvaroistaan.

Persianlahden pieni öljyvaltio Qatar halusi MM-turnauksella korottaa kansainvälistä profiiliaan. Mainetta ja julkisuutta maa on saanutkin, mutta pelkästään negatiivista.

Kun Qatar kiemurtelee julkisuuteen tulleiden vierastyöntekijöiden ja naisten oikeuksien riistäjänä, ovat mainevoitot jääneet saavuttamatta ja brändin rakennustyö on epäonnistunut kaikilta osiltaan.

On arvokilpailuja järjestetty ennenkin yksinvaltaisissa diktatuureissa (MM-kisat Venäjällä, olympiakisat Kiinassa jne.), mutta nyt on pohja nähty ja se tunnustetaan eri puolilla maailmaa.

Arvokilpailujen järjestämisoikeuksista päättävät urheilun lajiliitot ja niiden urheilijat. Tervehtymisen pitää alkaa niistä ja siinä on julkisuudella ja kansainvälisellä medialla keskeinen rooli. Tuskallisen hidasta se on ollut.

Qatar on valtavine kaasuvarantoineen kuitenkin niskan päällä. Eurooppa huutaa juuri nyt kaasua ja sitä eurooppalaiset saavat vain luovimalla diplomatian aallokossa kaasukauppiaan kanssa.

Jos Eurooppa leimaa korkealla diplomaattitasolla Qatarin ihmisoikeusluopioksi, kaasukaupat voivat jäädä tekemättä. Maailmalla on aina ottajia Qatarinkin kaasulle.