Piip-pi-piip, puhelin kilkuttaa taas. En viitsi edes vilkaista, koska tiedän jo, mitä ruudulla lukee: ”Sähkö on kallista!”

Latasin jokin aika sitten puhelimeeni sovelluksen, jossa voi seurata ajantasaisia sähkön hintoja. Se on viime aikoina ollut ankein ja masentavin äppi, jota kuvitella saattaa. Eikä vähiten siksi, että vaikka olen säätänyt asetukset niin, että minun pitäisi saada vain yksi ilmoitus päivässä, silti sovellus kaivaa veistä haavassa kerran tunnissa. ”Sähkö on kallista!” No on tullut selväksi!

Koskaan aiemmin en ole miettinyt sähkönkäyttöä niin paljon kuin tänä syksynä ja talvena. Onkohan halvempaa laittaa päälle kyntteliköt vai kattolamppu? Mitä säästän, jos lataan puhelimen autossa? Kumpi kuluttaa enemmän: pakastekeiton lämmitys kattilassa vai mikrossa? En olisi uskonut, että voin tuntea kateutta, kun kuljen erään jouluvaloilla täytetyn pihan ohitse. Omaan pihaani en ikipäivänä ottaisi yhtään värillistä tai vilkkuvaa valosarjaa, mutta silti sapettaa, että jollain on varaa pitää useampaa sellaista valoa päällä vuorokauden ympäri.

Samaan aikaan itse olen opetellut ajastamaan tiskikoneen niin, että se käynnistyy joskus keskellä yötä, kun sähkö on halvinta. Tosin mieltäni on alkanut vaivata ajatus siitä, että paljonkohan virtaa se vie, kun kone on useamman tunnin valmiustilassa ja pyörittää jotain sisäistä ajastintaan. Olen tästä paljon huolestuneempi kuin siitä, että kone pyörii yksinään valvomatta, nukkuessamme.

Kaikessa tässä sähköhässäkässä on jotain samaa kuin siinä, kun järkytyimme bensa-asemilla yli kahteen euron nousseesta polttoaineen hinnasta. Yhtäkkiä minäkin aloin ajella alle satasta moottoritiellä, eikä juuri kukaan edes mennyt ohi. Huviajeluja ei tehty, ja kaikki ajot suunniteltiin niin, että tulisi kuljettua mahdollisimman lyhyt matka. Useampi tuttu hankki sähköauton.

Bensan hinnan noustessakin moni meistä ajatteli nimenomaan pankkitilinsä saldoa. Niin tein minäkin, ja niin teen nyt tässä sähkötilanteessakin, vaikka muutakin voisi ajatella. Meillehän on jo vuosikausia muistuteltu, että oman auton käyttöä pitäisi vähentää ja energiankulutusta pienentää. Kaikki tietää, että pitäisi pestä täysiä koneellisia pyykkiä, suosia julkista liikennettä, sammuttaa tarpeettomat valot ja ajaa taloudellisesti.

Moni asiantuntija on nytkin yrittänyt muistuttaa, että sähkön säästäminen on tärkeää ennen kaikkea siksi, että sähköä varmasti riittää. Haluaisin osata ajatella sitäkin, että sähkön ja bensan säästämisestä hyötyy toivottavasti myös ympäristö. Mutta kyllä sen pitäminen mielessä on vähän vaikeaa.

Eikä elämän tällaiseksi pitäisi mennä. Kun löytää itsensä pohtimasta, raaskinko enää tehdä mitään uuniruokaa, on saavutettu joku ikävä raja. Ei meiltä sentään pitäisi vaatia ihan mitä tahansa. Kapinahengessä otin ja paistoin monta pellillistä joulupipareita. Seuraavasta laskusta sitten katsotaan, mikä niille tuli kilohinnaksi.