Aloitin työt Haminan kaupungin palveluksessa 7. joulukuuta 1981. Kaupunginjohtajana toimi tuolloin Suomen Chicagosta tullut kovanaama nimeltään Seppo Kanerva.

Hän vastusti kiivaasti valintaani Saviniemen päiväkodin johtajan virkaan ja teki valintani jälkeen elämäni vaikeaksi. Tädiksi nimittely ei varsinaisesti kohottanut uravalinnastaan epävarman nuorukaisen itsetuntoa. Kanervaa en oppinut tuntemaan ihmisenä. Mutta täytyihän kovan kuoren alla olla jotain inhimillistäkin.

Tapio Välinoro oli etäisen virkamiesmäinen ja tärkeilevä johtaja. Kerran autonkuljettaja toi hänet Orilammen majalle henkilökuntaneuvoston kokoukseen esittämään kaupungin tervehdyksen, joka kesti tasan viisi minuuttia. Puheen ajan virka-auto pörräsi käynnissä pääoven edessä. Kiire oli johonkin tärkeämpään tilaisuuteen. Hymy ei kuulunut Välinoron ilmeisiin, kuten ei Kanervankaan.

Kouvolan raveissa kuitenkin tutustuimme ja olimme siitä lähtien toisillemme Ilkka ja Tapio. Suosittelen raveja kaikille pönötystaudista kärsiville.

Pentti Ikävalko tuli Järvenpäästä pahimpaan lama-aikaan Haminaan. Pentin aikana toteutettiin kuntaliitos.

Ikävalko toi Järvenpäästä mukanaan idean kaupungin virkamiesorkesterista, jonka tarkoitus oli pehmentää johtavien virkamiesten jäykkää kuvaa kaupungin työntekijöiden silmissä esiintymällä pikkujouluissa hassut peruukit päässä. Jos Tapio Välinoro oli minulle Tapio, Penttiä kutsuin joko Penaksi tai rumpaliksi. Olimme bändikavereita ”Haminan kaupunginorkesterissa”, ja sen läheisemmiksi miehet eivät kai voi päästä.

Hannu Muhonen pysyi minulle pitkään etäisenä johtajana, kunnes siirryin vuonna 2015 varhaiskasvatuksesta kulttuuripalveluihin. Yhteisten työtehtävien myötä kuivakasta kulennoislaisesta kuoriutui lupsakka savolainen.

Lopetin työt Haminan kaupungin palveluksessa 31. joulukuuta 2020, joten uutta kaupunginjohtajaa katson kuntalaisen silmin. En tunne kumpaakaan kahdesta loppusuoralle edenneestä hakijasta, mutta toivottavasti molemmat ovat ravimiehiä.