YK-joukkojen komentaja, kenraali Ensio Siilasvuo (keskellä) ja hänen takanaan Suomen YK-pataljoonan komentaja, eversti Reino Raitasaari järjestivät Kairo-Suez maantien kilometripylväs 101:n kohdalle neuvotteluteltan. Siinä Egyptin (oik) ja Israelin asevoimien edustajat käsittelivät Siilasvuon johdolla YK:n päätöslauselman toimeenpanoa ensimmäisen kerran 11.11.1973. (Kuva: UN Photo/Yutaka Nagata)

Lokakuussa 2023 tulee kuluneeksi 50 vuotta Egyptin ja Israelin välisestä Jom Kippur -sodasta (6.–25.10.1973). Sotaa kutsutaan myös lokakuun sodaksi. Egypti ja Syyria aloittivat sodan hyökkäämällä Israelin kimppuun juutalaisen kalenterin pyhimpänä päivänä, Jom Kippurina.

Sodan työstämisessä rauhaksi Egyptin ja Israelin välillä suomalaisilla rauhanturvaajilla kenraali Ensio Siilasvuon johdolla oli merkittävä osa. Suomalaisten teot Suezilla ja Siinailla eivät olleet vähäisimpiä YK:n rauhanturvajoukkojen vuonna 1988 saamaan Nobelin rauhanpalkintoon.

Uuteen rauhanturvaoperaatioon ensimmäiset joukot YK lennätti ”palokuntana” Kyprokselta. Suomalaisen YK-palokunnan 57 miehen etuosastoa johti majuri Martti Jokihaara. Hänen kymmenen miehen kärkiryhmä tunkeutui 28.10.1973 Suezin kaupungissa osapuolten väliin osin keskellä tulitaistelua. Kaupunki sijaitsee Suezin kanavan eteläpäässä, sen länsipuolella.

Koko 208 miehen suomalaisjoukko sai Suezilla Kyproksen yöhälytyksestä laskien vain viidessä päivässä tulitaukolinjan määritetyksi ja niihin valvontapaikat toimintaan. Pääsihteeri Kurt Waldheimin tavoite YK:n nopeasta väliintulosta onnistui. Jäsenmaissa vasta perustettavien uusien YK-joukkojen saaminen Suezille olisi saattanut kestää liian kauan.

Kyproksen rauhanturvajoukoista irrotettiin ensihätään Egyptiin suomalaisten lisäksi myös noin 200 miehen osastot sekä Ruotsista että Itävallasta. Ne sijoitettiin muualle Suezin kanavan varteen.

Rauhanturvaamisen toimintavastuun Suezilla kilometripylväs 101:n ja kaupungin välisellä alueella kanavan länsipuolella otti 8.11.1973 YKSV 1/UNEF II:n etujoukko. Sen johto oli saapunut alueelle viikkoa aikaisemmin. Suomen pataljoonan vahvuus kasvoi marraskuun loppuun mennessä pyydettyyn 600 mieheen. Tosin vielä tuolloin noin sadan miehen vaihto Kyprokselta oli kesken.

Kenraali Ensio Siilasvuon johtaman UNEF II -rauhanturvaoperaation vahvuus oli noin 7 000 miestä. Joukkoja tuli 12 maasta. Koko joukko oli koossa vuoden vaihteen tienoilla. Tosin puutteellisesti varustautuneille kansainvälisille joukoille ei ollut kaikille osoittaa heti mielekästä tehtävää.

Suomalaisten YK:n palokunta saapui Suezin kaupungin laidalle 28.10.1973 puolilta päivin kuorma-autoilla. Tulitus oli laantunut vasta pari tuntia aiemmin. Kuvan joukko ei päässyt vielä pitemmälle. Näky oli kaamea: kaupunki oli raunioina, talot kranaatin reikiä täynnä ja Israelin tankit hallitsivat näkymää. (Kuva ja kuvatekstin tiedot: Erkki Raskinen)

Ajoittain hyvinkin kiivasta asemasotaa

Rauhanturvaajien väliintulon myötä aseet vaikenivat suomalaisten vastuualueella Suezilla. Kytevä tulitauko alkoi kuitenkin saada kipinät sytyttävää tuulta alleen. Yhtenä syynä oli joulun alla Genevessä alkaneen Lähi-idän rauhankonferenssin tulosten vauhdittaminen. Ammunta lisääntyi joulukuun lopulla.

Vielä pari kuukautta YK:n väliintulon jälkeen tammikuussa 1974 rikottiin aselepoa erityisesti Suezin kaupungissa. Tulitauko leimahteli liekkeihin lähes päivittäin kiivaana asemasotana. Tulitaukorikkomukset kiihtyivät kaupungissa ja sen laitamilla jalkaväkiase-, kranaatinheitin- ja jopa tykistötulitukseen.

Lähimmillään osapuolet olivat toisistaan noin 70 metrin päässä. Siinä välissä suomalaiset pysyivät itsekaivamissaan ankeissa asemissa, poteroissa ja sirpalesuojissa ja pitivät YK-lippua ylhäällä.

Tulitaukorikkomukset loppuivat kuin seinään 18.1.1974. Tuolloin kilometripylväs 101:llä Kairo – Suez -maantien varressa Ensio Siilasvuon johdolla osapuolet allekirjoittivat YK-teltassa loitontamissopimuksen. Loitontamissuunnitelman pääarkkitehti oli Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger.

Sopimuksen mukainen Israelin vetäytyminen Suezin kanavan länsirannalta alkoi YK:n valvonnassa tammikuun lopulla. Suomalaiset siirtyivät ensimmäisen hyvin hoidetun loitontamisoperaation jälkeen muiden UNEF II joukkojen mukana helmikuun loppupuoliskolla Siinaille. Tehtävänä oli valvoa kanavan itäpuolelle perustettua uutta Egyptin ja Israelin välistä puskurivyöhykettä.

Tuloksena yhä kestävä rauha

Suezin ja Siinain kuivaan hiekkaan 1973 – 74 kylvetyt rauhan siemenet orastuivat hyvin. UNEF II ja myös suomalaiset uudet YK-sotilaat pitivät kasvuvoimaa yllä ja toiminnansato kypsyi rauhanhedelmiksi. Egypti ja Israel solmivat Yhdysvalloissa Camp Davidissa 17.9.1978 rauhansopimuksen. Rauha pitää yhä ja johti Israelin vetäytymiseen Siinailta.

Kyprokselta Suezille lähetetyn suomalaisen YKSP/UNEF II -osaston komentaja oli everstiluutnantti Aulis Kemppainen.

Eversti Reino Raitasaaren 600 miehen YK:n suomalainen valvontajoukko 1, YKSV 1/UNEF II, ei säästynyt henkilötappioilta.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana palvelutehtävissä Suezilla kaatui kolme suomalaista rauhanturvaajaa. Heistä liikenteessä saattuetehtävässä marraskuussa 1973 kuoli yksi rauhanturvaaja. Helmikuussa 1974 loitontamisvyöhykkeellä peräkkäisissä, toisiinsa liittyvissä kahden auton ajossa miinaan menehtyi kaksi ja loukkaantui kuusi rauhanturvaajaa.

Lisäksi osapuolten välisessä tulitaistelussa ja siihen rinnastettavissa tilanteissa YKSV 1:n jäsenistä kuusi sotilasta haavoittui tai loukkaantui. Palokunnasta sidottiin kuuden miehen haavoja.

UNEF II:n toiminta loppui Siinailla heinäkuussa 1979. Suomalaiset rauhanturvaajat siirtyivät Siinailta Golanille.

Suomen YK-pataljoona näytti Suezin kaupungissa voimaa Suomen itsenäisyyspäivänä 1973 järjestämällä paraatin osapuolten välissä. Kadun kahta puolen asemissa olleet osapuolet rikkoivat tulitaukoa vielä kuukautta myöhemmin tässäkin ajoittain kiivaana asemasotana. (Kuva: Heikki Kahrama)

SUEZ 50 -vertaistapahtuma elokuussa – Kovia kokeneet rauhantekijät vielä kerran Haminassa

Suezin YK:n rauhanturvaajaveteraanit kutsutaan elokuun alussa Haminaan ainutkertaiseen SUEZ 50 -tapahtumaan. Siellä he muistelevat kovia kokemuksiaan lokakuussa 1973 käydyn Egyptin ja Israelin välisen Jom Kippur -sodan onnistuneesta rauhoittamisesta. Sota kesti kolme viikkoa; rauha solmittiin syksyllä 1978.

YK:n päätös 25.10.1973 lähettää rauhanturvajoukkoja ontuvan tulitauon turvaksi ei lopettanut sotaa hetkessä. Sotatoimet runsaina aseleporikkomuksina loppuivat vasta 18. tammikuuta 1974. Suomalaisilla rauhanturvaajilla oli suuri vaikutus yhä kestävään Egyptin ja Israelin väliseen rauhaan.

Tulitaukorikkomusten keskellä Suezilla suomalaiset pysyivät sitkeästi osapuolten linjojen välissä. Lopulta YK-operaatio onnistui hyvin ja uhkana ollut maailmanpalo tukahtui. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto purkivat strategisten joukkojensa hälytystilan.

Rauhanturvatoiminta, kriisinhallinta oli myös tuolloin osa Suomen virallista ulkopolitiikkaa ja yksi puolustusvoimien tehtävistä. Nyt sen käytännön tekijät 50 vuoden takaa kutsutaan kokoon ensimmäisen kerran.

Harventuneen 70–80-vuotiaiden Suezin ensivaiheen rauhanturvaajien yhdessäolo puolen vuosisadan jälkeen tuo muistot pintaan. Niitä palauttaa myös uusi kirja Sodasta rauhaan Suezilla. Vuoden 1988 Nobelin rauhanpalkinnon saaneille tapahtuma on samalla vertaistukea parhaimmillaan.

Rauhanturvaajien läheiset ja jo edesmenneiden Suez-veteraanien omaiset kutsutaan myös 4.–6.8.2023 Haminaan. Näin läheisetkin voivat tuntea ylpeyttä ”isäinsä” teoista ja osallistua SUEZ 50 -kokoontumiseen.

Ympäri Suomea asuneista Suezin silloisesta 800 rauhanturvaajasta, YK:n palokunta ja YKSV 1, Haminaan arvioidaan saapuvan 50 – 100 miestä. Heidän läheisiä ja edesmenneiden omaisia odotetaan 1–3-kertainen määrä. Osallistuja-arvioille ei ole kokemusperäistä pohjaa.

Kokoontumisen järjestävät talkoina Suez-veteraanit yhteistyössä Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin ja Suomen Rauhanturvaajaliiton kanssa.

Järjestelyteknisistä syistä osallistujien toivotaan ilmoittautuvan huhtikuun loppuun mennessä. Tietoja ottaa jo nyt vastaan Terho Ahonen, terhoahonen2@gmail.com, 040 504 0293. Mukaan pääsevät toki myöhemminkin tulostaan kertovat. Lisätietoja saa myös Wanhan Veteraanin nettisivuilta (rvpk.fi).

Arvokasta pääjuhlaa vietetään 5.8.2023 klo 14. RUK:n Maneesissa. Juhlapuhujana on Suomen puolustusvoimien pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Vesa Virtanen. Pääjuhlaa edeltää RUK:n pihassa pieni Suez-veteraanien paraati. Vähän samaan tapaan marssittiin isolla joukolla osapuolten välissä Suezin kaupungissa Suomen itsenäisyyspäivänä 1973.

Oheisohjelmaa on koko viikonlopun ajan. Musiikista vastaa Suomen Rauhanturvaajaliiton Faitterit-soittokunta.

Tapahtuman keskuspaikkana Haminassa on Wanha Veteraani, Kadettikoulunkatu 7. Paikka on Suomen rauhanturvaamisen ainoa museo. Vuonna 2018 avattu perinnekeskus esittelee myös Suomen maanpuolustushistoriaa, pääosin vaihtuvin näyttelyin.

YK-luutnantti Terho Ahonen (keskellä) suojaamassa maailman rauhaa 18.1.1974 kilometripylväs 101:llä. YK-teltan ympärillä ruotsalaiset rauhanturvaajat olivat sisäringissä. Teltassa Egyptin ja Israelin asevoimien komentajat allekirjoittivat kenraali Ensio Siilasvuon johdolla ensimmäistä loitontamissopimusta. (Kuva: Puolustusvoimat, Martti Tikan arkisto)

Kirjoittaja on Jom Kippurin rauhanturvaajaveteraani

Oheisten rauhanturvaamistekstien kirjoittaja on miehikkäläläinen Terho Ahonen, joka kuului 1973 YK:n Suomen valmiuspataljoonaan. 22-vuotiaan reservin vänrikki Terho Ahosen ensimmäinen lentomatka 1973 vei Kairon kautta Suezille Jom Kippur -sodan tantereelle. Aselevon valvonnassa hän sai 28 miehen jääkärijoukkueensa kanssa tulikasteen. Kirja Tulikaste Suezilla ilmestyi 2005, kirjastoista löytyy.

– Puolen vuoden pesti tarjosi Miehikkälän maalaispojalle pistintä rintaan, rauhanneuvottelun välitystehtävää keskikouluenglannilla tulitaistelun keskellä ja tuhoisan miinaonnettomuuden silminnäkijäosallisuuden. Mutta henki säilyi ja elämä sai eväänsä, sanoo Ahonen, joka jatkaa rauhanturvaamisen vapaaehtoistyötä Wanhassa Veteraanissa.