Haminan kaupunki kyseli kaupunkilaisilta, kuinka Haminaa tulisi kehittää. Kehittämisideat piti palauttaa loppiaiseen mennessä. Määrärahaa ideoiden toteuttamiseen eli osallistuvaan budjetointiin on varattu tälle vuodelle 150 000 euroa.

Minä osallistuin budjetointiin ehdottamalla suojatietä vilkasliikenteiselle Savitielle Ahvenruohontien ja Kinttukujan risteyksen kohdalle. Kaikissa muissa vastaavissa Savitien risteyksissä on suojatie.

Lisäksi perustelin, että risteyksen kautta kulkee suosittu lenkkeilyreitti. Husulasta ja Tompurinmäeltä keskustaan jalan tai pyörällä kulkevat kaupunkilaiset käyttävät mielellään tätä jostain syystä suojatietöntä väylää.

Mäkelän Eikkukin vilkuttelee ohi kävellessään harva se päivä, jos satun oleilemaan kartanomme Ahvenruohontien puoleisilla tiluksilla.

Suojatielle en osannut määritellä hintaa, mutta tuskin se voi kymppitonneja maksaa. Lupasin tulla maalaamaan raidat, jos homma tulisi näin halvemmaksi.

Kyselyyn vastaamisen sijaan yksinkertaisinta olisi ollut soittaa tiemestarille ja pyytää häntä käymään paikan päällä. Mutta olen mies, joka tekee kaiken vaikeimman kautta.

Kaupunki tiedusteli vuosi sitten, miten pesäpallon 100-vuotisjuhla tulisi huomioida Haminassa. Ehdotin Vallikentän katsomojen kattamista. Ehdotukseni ei toteutunut. Vallikenttä on tulevalla kaudella naisten Superpesiksen ainoa kenttä ilman katettua katsomoa. Maailmanluokan pikkukaupunki voisi yrittää ensin olla edes valtakunnanluokan pesäpallokaupunki.

Ehkä suojatie Savitielle on helpompi toteuttaa kuin Vallikentän katsomojen päivittäminen nykyajan vaatimusten tasolle. Suhtaudun kuitenkin tähänkin asiaan skeptisesti.

Näin keskellä talvea ei kukaan hullu suojateitä rakentele. Mutta jos suojatie ei ole paikallaan seuraaviin Elomarkkinoihin mennessä, ostan valkoista maalia ja maalaan seepran raidat Savitiehen itse omilla pikku kätösilläni. Osallistun ihan oikeasti.