Vuoden parhaan urheilijan valinta kuuluu meillä Suomessa perinteisesti tammikuun ohjelmanumeroihin. Vuoden urheilija on valittu Suomessa vuodesta 1947 alkaen ja valinnan ovat tehnet ammatissaan työskentelevät urheilutoimittajat.

Valinnat eivät ole urheilutoimittajille helppoja. Pohtimista on penkkiurheilijoillakin, kun eri lajien urheilijoiden saavutuksia yritetään arvioida mittareilla, joita ei ole. Urheiluvuodet ovat aina olleet erilaisia, lihavien vuosien vastapainona on ollut laihoja vuosia. Vuoden paras on kuitenkin pystytty aina valitsemaan ja palkitsemaan.

Absoluuttista mittaria ei ole olemassa, kun yritetään arvioida vaikkapa Kalle Rovanperän, Iivo Niskasen ja Lauri Markkasen paremmuutta. Valitsijat joutuvat tekemään arvionsa omien mieltymystensä mukaan ja niin joutuvat penkkiurheilijatkin.

Koripallotähti Markkanen tekee komeaa uraa maailman kovimmassa sarjassa, mutta kun vastakkainasettelua on tehtävä kultamitalihiihtäjä Iivo Niskasen kanssa, riittävätkö koripallotähden sentit enää!

Vuoden urheilijaksi ei ole koskaan valittu joukkuetta, mutta joukkuelajeista on sentään arvostettu neljä kertaa urheilija vuoden parhaaksi: 1995 Jari Litmanen, 2001 Sami Hyypiä, 2019 Teemu Pukki ja 2020 Lukas Hradecký. Koskaan ei ole kuitenkaan jääkiekkoilijaa nostettu kärkeen. Olisiko nyt sen aika, kun Leijonien meriittilistalta löytyy olympiakullan lisäksi myös maailmanmestaruus!

Urheilijoiden paremmuuksia sietäisi miettiä väljemminkin perustein argumentoimatta liikaa. Miksemme vain keskustelisi siitä, ketkä urheilijat sietäisivät tulla valituiksi, kun sitä absoluuttista paremmuutta ei kuitenkaan voi mitata.

Jorma Haapamäki

Päätoimittaja