Vanhaan aikaan puoluejohtajat alleviivasivat, että vaalitulos ja hallitusohjelmakeskustelut ratkaisevat tulevan hallituspohjan. Mitään puoluetta ei haluttu etukäteen sulkea pois. Ainoana poikkeuksena oli se jakso suomalaisessa politiikassa, kun kokoomus pidettiin hallituksen ulkopuolella ”yleisistä syistä”. Tuntuukin oudolta, että nyt, jo kuukausia ennen vaaleja, muutama puoluejohtaja on ehtinyt julistaa, kenen kanssa eivät ainakaan lähde hallitukseen.

No, kun vaalit on pidetty, hallitushalut kasvavat. Näinhän kävi myös neljä vuotta sitten. Keskusta koki ison tappion ja ilmoitti, että se ei lähde missään tapauksessa seuraavaan hallitukseen. Kun Antti Rinne (sd) oli hetken aikaa vokotellut puheenjohtaja Kulmunia (kesk), mieli muuttui. Kulmuni ilmoitti takkinsa käännettyään, että keskusta menee sittenkin hallitukseen ennen muuta pitämään huolta talouskurista. Eipä ollut keskustasta kurin pitäjäksi.

Gallupit ovat jo pitkään tarjonneet paalupaikkaa kokoomukselle. Jos näin kävisi, kakkospuolueeksi olisivat tarjolla perussuomalaiset ja demarit. Monet veikkaavat, että hallituksen synnyttäminen ei tule olemaan helppoa. Ongelmana ei taida kuitenkaan olla se, kuka kenestäkin tykkää, vaan se, ketkä haluavat ja kykenevät ottamaan vastuun maan talouden tervehdyttämisestä sekä kansalaisille ja yrityksille tarjottavien palvelujen varmistamisesta pitemmällä sihdillä.

Valtiovarainministeriö on laskenut, että valtiontalouden sopeuttamistarve on seuraavalla vaalikaudella noin yhdeksän miljardia euroa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on kesken ja monien mielestä syntynyt malli on torso. Se ei toimi ilman suuria taloudellisia lisäpanostuksia eikä ilman kymmeniintuhansiin nousevaa henkilökunnan lisäystä. Kun samanaikaisesti Euroopassa jyllää sota ja Turkki sekä Unkari jarruttavat Suomen pääsyä Natoon, tulevan hallituksen edessä oleva polku on hyvin vaikeakulkuinen. Todellinen via dolorosa, jota kuljettaessa ei kiitoksia satele.

Siksi on tärkeää, että vaikeat ratkaisut kirjataan heti tulevan hallituksen ohjelmaan perusteluineen. Nykyinen hallitushan on toiminut pitkälti ”käsiohjauksella”. Vaalien jälkeen kirjoitetulta ohjelmalta meni pohja jo ensimmäisenä vuonna, kun korona alkoi sotkea menoa. Venäjän hyökkäys kaikkine seurauksineen, muutti Rinteen/Marinin hallitusohjelman lopullisesti makulatuuriksi. ”Käsiohjaus” on merkinnyt sitä, että Marinin hallitus on ratkonut eteen tulleita ongelmia rahalla. Pienet asiat on hoidettu budjetin puitteissa ja isommat ongelmat velkarahalla. Tällaiseen meillä ei ole enää jatkossa varaa. Valintoja on pystyttävä tekemään. Niin vaikeaa kuin se onkin.

Juuri nyt minua vaivaa eniten joidenkin puoluejohtajien käyttämä retoriikka – keskustelun sävy. Näin väläyksen pääministeri Sanna Marinin ja kokoomuksen Petteri Orpon väittelystä poliittisten toimittajien tilaisuudessa.

Olisin odottanut pohdiskelevampaa ja tosiasioihin nojaavaa keskustelua. Sen sijaan pääministeri intoutui toistuvasti syyttämään keskustelukumppaniaan pyrkimyksistä ”alentaa vuorineuvosten verotusta”. Tällainen populismi ei rakenna. Tulee sitä kenen suusta tahansa. Elämme vakavaa aikaa ja etenkin silloin rakentavaa vaihtoehtojen punnintaa kaivattaisiin.