Suurella kohulla kehitettyjä suurnopeusjunia varten kaavaillut rautatiehankkeet kokivat takaiskun, mutta yhä kauempana ovat muutkin ratahankkeet. Valtiovarainministeriö totesi yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa tekemien selvitysten mukaan suurnopeuksien raidehankkeet kalliiksi ja niillä olisi myös suuri hiilijalanjälki.

Nopeampia junayhteyksiä on suunniteltu Helsingin ja Turun välille, Helsingin ja Tampereen välille sekä Helsingistä itään Porvoon kautta Kouvolaan suuntautuvalle yhteydelle.

Kun uudet junayhteydet ovat kalliita ja kannattamattomia, ei niihin senvuoksi ole tarpeellista investoida. Hankkeiden laajemmat taloudelliset vaikutukset jäivät tässä vaiheessa selvittämättä, niitä on hankala tutkia ja ennustaa. Ratahankkeiden intomieliset vetäjät maakunnista kääntävät hankkeiden näkymät oman uskonsa varassa kuitenkin hyvinkin myönteisiksi.

Ratahankkeiden luettelosta puuttui kokonaan Itärata, joka suuntautuisi Helsingistä itään kohti Kotkaa ja Haminaa, mutta se linjaus jäi tappiolle jo alkuerissä. Juuri tässä vaihtoehdossa painopiste olisi ollut eri tavalla myös tavaraliikenteessä ja kansantaloudessa, ei pelkästään muutamien minuuttien matkustaja-ajan säästöissä.

Rantaratatoimikunta piti Kotka – Hamina -yhteyttä esillä kansanedustaja Pentti Tiusasen johdolla vuodesta 1993 alkaen, mutta laajemmissa piireissä yhteydestä on puhuttu vasta muutama vuosi.

Toimivat junayhteydet ovat investointi 100 vuodelle. Pääratamme valmistui 160 vuotta sitten ja maltillisilla parannuksilla se on yhä kilpailukykyinen. Useiden miljardien rakennushankkeet sopisivat huonosti tähän maailmanaikaan, kun Euroopassa on sota kaiken keskustelun ytimessä ja vakaa talous vain haaveena.

Jos uusia ratayhteyksiä rakennetaan, niihin tulee raapia rahat muualta kuin valtion pussista. Vaikka päärahoitus tulisikin liike-elämältä, suuri osa jäisi myös veronmaksajien maksettavaksi. Yksityinen rahoittajataso vaatisi panoksilleen valtiontakaukset, jolloin riskitkin jäisivät valtiolle.