Ukrainassa meneilläänoleva kansanmurha hirvittää. Venäjän aloittama valloitussota alkoi jo lähes vuosi sitten, eivätkä hyökkääjän panokset näytä loppuvan.

Ukraina on saanut maailmalta mittavasti sekä sotilaallista materiaalitukea mutta myös muuta aineellista tukea. Sotilaallisen tuen rajan ovat länsimaat vetäneet siihen, että tuki ei saa ulottua Venäjälle saakka. Eurooppa seuraa aitiopaikalta Ukrainan murjomista ja koko maan ja kansakunnan tuhoamista.

Venäjän ydinaseuhka on lännen varovaisuuden takana. Ydinaseet ja mieleltään ilmeisen häiriintynyt presidentti Putin ovat yhdessä uhka, jonka vaarallisuutta on vaikea liioittelematta käsitellä. Euroopan asevoimilla olisi moninkertainen sotilaallinen voima itsensä jo rampauttaneeseen Venäjään verrattuna, mutta tuota Euroopan voimaa halutaan vielä pitää reservissä. Kuinka kauan Euroopan kansojen on seurattava Ukrainan kansanmurhaa ja tuhoamista, missä menee raja?

Vaikka Venäjän sotilaallinen iskukyky onkin osoittautunut kovin haavoittuvaksi, ilman ulkoista tukea Ukraina olisi jo sortunut. Kansan syvistä riveistä kumpuava tahto ja halu puolustaa maan itsenäisyyttä on ollut ihailtavaa. Se on saanut tavalliset ihmiset kautta Euroopan tukemaan maata. Järjestöjen ja yksityisten toimijoiden kautta kanavoitu jatkuva tuki on ollut elintärkeää.