Valokuvassa on ihan tavallinen keittiö. Harmahtavat kaapit, vaaleaa laattaa, ikkunassa kukkaverhot. Ei ehkä sellaista, mitä tv:n sisustusohjelmissa tehtäisiin, mutta selvästi aivan kelpo keittiö. Kuva on julkaistu someryhmässä ja julkaisija kertoo onnellisena, että keittiöremontti on nyt viimein saatu tehtyä. ”Onpa pliisu”, sanoo yksi kommentoija. ”Olisin pysynyt alkuperäisessä”, kirjoittaa toinen. Kolmas haukkuu verhot, neljäs lyttää koko remontin rahantuhlaukseksi.

Suunnilleen samoihin aikoihin suomalaishiihtäjä kaatuu mm-kilpailuissa. Urheilija on luonnollisesti erittäin pettynyt, ja toki myös kotikatsomoissa harmittaa. Sitten hiihtäjälle alkaa tulla vihaisia viestejä. Eräs kirjoittaja jopa teki listan, missä kaikissa kisoissa kyseinen hiihtäjä on kaatunut.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Joskus muinoin oli tapana ohjeistaa, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Eihän se kaikkeen tietenkään sovi. Jos saat ravintolassa väärän ruuan tai jos viime viikolla ostettu pesukone hajoaa, pitää tietenkin reklamoida. Asiallisesti ja kohteliaasti. Mutta kyse on eri asiasta. Silloin näillä ei niin positiivisilla sanomisilla on jokin tavoite: haluat saada tilaamasi annoksen ja toimivan pesukoneen ja parhaiten se onnistuu, kun kerrot, että nyt meni pieleen.

Mutta mitä remontin arvostelijat ja hiihtäjän lyttääjät luulevat, että kommenteillaan saavuttavat? On vaikea kuvitella, että henkilö, joka juuri on käyttänyt kohtalaisen summan rahaa ja aikaa keittiön uusimiseen, alkaisi purkaa kaappeja vain siksi, että joku hänelle tuntematon ihminen pitää keittiötä rumana. Sitäkö kommentoijat toivovat?

Hiihtäjä puolestaan on taatusti itsekin miettinyt, miten saisi varmuutta suorituksiinsa, mutta tekee sen vain itseään varten. Hän on yksilöurheilija ja kilpailee omana itsenään. Voittaessaan hän saisi mitalin omaan kaulaansa. Meillä kotikatsojilla ei ole asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että satumme olemaan saman maan kansalaisia. Kiukustuminen hänen epäonnistumisestaan on yhtä typerää kuin se, että laittaisimme naapurin postiluukusta vihakirjeen, kun hän ei taaskaan voittanut Eurojackpotissa.

Mitä näillä – ja miljoonilla muilla asiattomilla ja tarpeettomilla törkyviesteillä sitten saa aikaan? Pahaa mieltä, eikä yhtään mitään muuta.

Joskus kaipaisin kaikkeen nettikeskusteluun kahvihuonesuodatinta. Että ennen kuin yhtäkään lähetä-nappia voisi painaa, pitäisi kirjoitettu kommentti pystyä sanomaan työpaikan kahvihuoneessa kasvotusten tutulle työkaverille. Kun Riitta esittelee puhelimestaan kuvia uudesta pihavarastosta, Raimo näyttää tyttären hääkuvaa ja Virpi on kokeillut uutta kakkureseptiä. Kun ajattelet, että nyt on huteran näköinen hökkeli, kummallinen kampaus ja pilalle vatkattu kerma. Silti toteat, että kylläpä on kiva, kun on varastotilaa, niin on kaunis morsian ja onko ihan itse tehtyä hilloa tässä tortussa.

Teet niin, koska tiedät, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään.