Lapsuuden sankarini Paul McCartney ei ole syönyt lihaa yli neljäänkymmeneen vuoteen. Minun lihaton elämäni on kestänyt vasta neljä kuukautta. Tunnen kuitenkin olevani oikealla polulla, vaikka vasta sen alussa.
Syyt kasvisruokavaliooni ovat terveydelliset. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut eläinten oikeuksista ja ilmastonmuutoksesta, mutta en kuulu Animaliaan, enkä lähtisi barrikadeille meuhkaamaan ilmaston lämpenemisestä.
Siirtymisessä kasvisruokaan yllättävintä on ollut muutoksen helppous. Yhdessä yössä piintyneestä makkaramurskanmussuttajasta kuoriutui lihaa karttava ituhippi.
Itseäni ei muutos ole yllättänyt, mutta lähipiiri on epäuskon ja jopa kauhun vallassa: onko se mennyt lopullisesti sekaisin?
Kukaan ei tunne itseään, mutta mielestäni minä en ole kovin ehdoton ihminen. Odotankin grillikauden alkua ristiriitaisin tuntein. Mitä minä syön, kun muut vetävät huiviin veristä pihviä? Tyydynkö aiemmin lisukkeina olleisiin grillivihanneksiin, maisseihin, tomaatteihin, herkkusieniin ja perunoihin? Pystynkö syömään vegepihviä, kun viereisellä lautasella on kuollutta eläintä?
Tämä menee vähän niin kuin toipuvalla alkoholistilla: päivä kerrallaan. Ensin olin ikään kuin läpällä neljä päivää ilman lihaa. Nyt on mennyt neljä kuukautta. Kun neljä vuotta tulee täyteen, voin sanoa syvällä rintaäänellä olevani vannoutunut kasvissyöjä.
Vegaaniksi en ainakaan tässä vaiheessa aio ryhtyä. Maito ja kananmunat maistuvat edelleen.
Paul McCartney ei ole neljään vuosikymmeneen syönyt mitään, millä on silmät. Nuoruuden esikuvani innoittamana tavoitteeni on neljänkymmenen vuoden kuluttua olla 107-vuotias pirteä kasvissyöjä. Haluan, sitten kun aika on, päästä terveenä ja virkeänä hautaan.
