Kun tapaat henkilön, jonka etninen tausta on toinen kuin omasi, tuleeko sinulle halu kysyä mistä hän on kotoisin. Ainakin minun uteliaisuuteni herää. Tänä päivänä kysymystä voidaan kuitenkin pitää melkoisen epähienona. Ei sitä kannata ainakaan keskustelun aluksi heittää. Suomi on kotimaa ja synnyinmaa hyvin monenlaisille ihmisille. Esimerkiksi ihonväri ei ole peruste jaotella ihmisiä suomalaisiin ja ulkomaalaisiin.
Kysymys on käsitteistä. Suomalainen tarkoittaa ilman muuta kansalaisuutta. Mutta tarkoittaako se myös etnisyyttä. Joissakin keskusteluissa tällaista ehkä toivotaan. Siitäkin voidaan keskustella, mikä on suomalaisten etninen alkuperä, onko ns. puhdasveristä suomalaisuutta geneettisessä mielessä olemassakaan. Dna-tutkimusten valossa olemme geneettinen sekoitus.
Käsitteiden ja merkitysten sekamelskassa on hyvä lukea Tilastokeskuksen nettisivuja. Ne selvittävät myös tilastojen taustana olevat käsitteet ja määritelmät. Siellä kerrotaan, mitä tarkoittavat kansalaisuus, kansallisuus, syntyperä.
Seuraavan kerran kun haluan kysyä mistä ihminen on kotoisin, mietin ehkä hetken. Kysymys voi olla vilpitön ja hyvässä tarkoituksessa esitetty. Mutta se kertoo vastaanottajalle, että pidän häntä ulkopuolisena. Jos henkilö sattuukin olemaan suomalainen, voi kysymys tuntua syrjivältä.
Ihmisten ulos sulkemista ja syrjintää aiheuttaa toki muukin kuin ihonväri; sukupuoli-identiteetti, vammaisuus ja niin edelleen. Ihminen on mestari luokittelemaan lajitovereitaan meihin ja muihin.
Meneillään on rasisminvastainen viikko. Kohdellaan ihmisiä ihmisinä, nyt ja aina.