Syttyvätkö meijän jouluvalot tänä jouluna? Seuraa keräyksen etenemistä.

Via Silentiin luostari: voimaa ja rauhaa hiljaisuudesta

Via Silentii -luostariyhteisön yksivuotisjuhla oli lämminhenkinen tilaisuus. Sekä luostarin koordinaattori Ari Kotisaari että Haminan kirkkoherra Anna Kinnunen toivovat että Via Silentii ja sen toiminta tulee tutummaksi.

Via Silentii -luostariyhteisö vietti sunnuntaina vuosijuhlaa Poitsilan kartanossa Jamilahdessa. Juhlamessun toimittivat pastori Ari Kotisaari, Imatran kirkkoherra Mari Parkkinen ja kanttori Sirpa Lampinen.

Kahvitilaisuudessa messun jälkeen puheenvuoron käyttivät myös Haminan kirkkoherra Anna Kinnunen, Poitsilan kartanoa hallinnoivan Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtaja Juha Tanska sekä Via Silentiin luostaritoiminnan ohjausryhmän jäsenet.

– Pienestä alusta vuosi sitten on kasvanut vapaaehtoisvoimin ympärivuotisesti toimiva, ekumeeninen hiljaisen rukouksen luostariyhteisö. Luostari rikastuttaa ja syventää myös paikkakunnan muuta seurakuntaelämää olemassaolollaan, totesi Haminan seurakunnan kirkkoherra Anna Kinnunen.

– Via Silentii on ytimessä sen suhteen, mitä hengellinen elämä kaipaa, voimaa ja rauhaa. 

Tämä on avoin yhteisö, missä kunnioitetaan toinen toisemme hiljaisuutta, Via Silentiin koordinaattori Ari Kotisaari kertoo. 

Luostarin elämässä vuorottelevat hiljaisuus ja keskustelut, rukoileminen ja työnteko, ateriointi ja lepo. Luostarin toimintaa ohjaa koordinaattori yhdessä ohjausryhmän kanssa. Käytännön arkea pyörittävät vapaaehtoiset luostaripalvelijat. 

– Luostaripalvelijoita on 80, mutta toivoisimme että heitä olisi enemmänkin. Luostaripalvelijat toimivat pareittain viettäen täällä vuosittain viikon tai pari, toteaa Kotisaari.

Hiljaiseksi rukoilijaksi luostariyhteisöön voi tulla kuka tahansa aikuinen, joka tuntee tarvetta irrottautua arjesta viikoksi tai vaikka vain vuorokaudeksi ja asettua luostarin päivärytmiin, hiljaisuuteen, rukoukseen ja tunniksi tai pariksi työpalveluun. 

Sofia Räsänen Imatralta vietti luostarissa talvilomallaan vuorokauden.

– Sisään astuessani tuli heti vahva tunne, että olen tervetullut. Minut otettiin hymyillen vastaan, tuntui lämpö, rauha ja turva, kertoo Sofia.

–  Omaa hiljaista aikaa vietin paljon ulkoillen ja lukien. Lempipaikkani lukemiseen oli yläkerran sali ja siellä keinutuoli merelle avautuvan ikkunan alla.

Vuorokausi saattaa tuntua lyhyeltä ajalta, mutta kiireiseen ja kuormittavaan työelämään päiväjärjestys hiljaisine aikoineen ja hetkipalveluksineen se toi tervetulleen katkon.

– Käyntini ei jää ainoaksi, Sofia lupaa.

Sofia Räsänen lempipaikallaan kartanon yläkerran salissa.
Itsenäisyyspäivä -6.12. asti
Previous slide
Next slide

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli