– Minä olen vain viaton sivustakatsoja. Kiitos näytteillepanosta ja ideasta kuuluu Lassi Ikäheimolle ja näyttelyn rakentaneille, avaruustähtitieteiden emeritusprofessori Esko Valtaoja toppuuttelee.
Valtaojan yleistajuiset kirjat ja esiintymiset ovat olleet innoituksena näyttelylle; onhan sen nimikin, Kotona maailmankaikkeudessa lainattu Valtaojan v. 2002 Tieto-Finlandian voittaneelta teokselta.
Bastionin holvistoon rakennettu näyttely avautui viime viikolla.

– Näyttely on hieno mahdollisuus tuoda tietoisuutta avaruudesta hieman lähemmäs ihmisiä. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että avaruus on nyt lähempänä meitä kuin Helsinki, sata kilometriä tästä ylöspäin, siitä se alkaa, kertoi Valtaoja avajaistilaisuudessa.
– Maailmankaikkeus on hauskempi, kauniimpi, mielikuvituksellisempi ja ihmeellisempi kuin osaamme kuvitellakaan. Tähtitiede on ollut ammattini 50 vuotta. Voisi luulla että tiedän siitä kaiken, silti koko ajan tulee uusia havaintoja, uutta tietoa joka saa hämmästyksestä pyllylleen.

Näyttelyyn on saatu kiinnostavaa aineistoa NASAn ja ESAn avaruustutkimuslaitoksilta.
Oululainen Jukka-Pekka Metsävainio ponnahti maailmanmaineeseen tähtivalokuvillaan. Pysäyttäviä ne ovatkin, erityisesti pimeän holvin kattoon ripustettu, 145 astetta pohjoisesta yötaivaasta esittävä mosaiikkikuva.
– Sitä on kuvattu Oulussa kerrostalon katolla 12 vuoden ajan. Valotustunteja on yli 1500 ja päällekkäisiä kuvia yli 300. Suomi on itseasiassa aika hankala paikka tähtivalokuvaukseen. Puolet vuodesta on liian valoisaa ja usein on pilvistä, kertoo Metsävainio, joka parasta aikaa valmistelee jo toista kirjaa jonka hän tekee yhdessä tähtitieteen tohtori Brian Mayn kanssa (May on monelle tunnetumpi Queen-yhtyeen kitaristina).
– Avaruudessa on kätkettyä kauneutta. Sen saa toisinaan näkyväksi.
Eräs avajaispäivän helsinkiläinen näyttelyvieras totesi:
– Minulla ei ole kiikaria kummempaa välinettä millä katselee yötaivasta. Mutta tämän maailman helvetinmoisen myllerryksen keskellä minua rauhoittaa, kun tiedän koska on se vuodenaika jolloin esim. Sirius tulee näkyviin. Voin todeta, että kaikesta huolimatta, siellä se yhä on.